Alkuvuodesta, niinkuin olen jo moneen kertaan todennut, on julkaistu erittäin monta erittäin hyvää levyä ja Four Tet:n uutuus on yksi niistä. Four Tet on aina julkaissut albumeita melko harvakseltaan, mutta siinä ohessa tehnyt useita hienoja remixejä (mm. Bloc Party, Radiohead, Thom Yorke..) ja yhteistyöalbumeja rumpali Steve Reid:n kanssa. Viime vuonna herra julkaisi yhdessä Burialin kanssa Moth/Wolf Cub 12", mikä oli vuoden hienoimpia elektronisenmusiikin julkaisuja. Aikaisemmasta tuotannosta olen tehnyt tuttavuutta vain loistavan Roundsin kanssa (ahh Hands... ym.), joka suosikkejani elektronisenmusiikin saralla.
Four Tet nosti uuden levyn odotukset kohtuuttaman korkealla julkaisemalla ensi singlenä uskomattoman hienon Love Cry:n. Nyt vihdoin olen päässyt kunnolla kuuntelemaan uutta levyä ja täytyy sanoa, että tämä voi olla jopa parempi kuin Rounds. Levystä tuli heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla hyvä olo. Sen sisälle oli helppo päästä. Kaikki äänet tuntuvat luonnollisilta, vaikka nyt mukana on ehkä enemmän elektronisia elementtäjä. Tuntuu kuin levy ei yrittäisi olla mitään vaan tyytyisi vain olemaan, nauttimaan juuri tästä hetkestä ja auttamaan kuulijaa löytämään rakkauden itsestään. Tämä on parantavaa ääntä. Levy rahisee, rutisee ja suhisee, rytmit tuntuvat luonnollisilta (Pablo's Heart) niin kuin ne olisivat aina olleet olemassa. Four Tet on sanonut, että yhteistyi Reedin kanssa on muuttanut hänen käsitystään rytmistä. Oli syy mikä tahansa, hän tehnyt hienon levyn, josta aion nauttia nyt ja vielä tulevaisuudessakin.
Ja levyn julkaisee Domino, joka viime vuonnakin julkaisi määrällisesti eniten ostamiani levyä ja sama tahti tuntuu jatkuvan tänä vuonna (Owen Pallett, Four Tet). Kannattaa myös tsekata aikaisempi postaukseni Joy Orbisonin Love Cry Remix, joka on ehkä jopa parempi kuin alkuperäinen kappale.
Yksi lemppareistani levyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti