1 vuosi takana bloggaamista. Ajattelin tehdä siitä oman postauksen, vaikka ei mulla hirveästi ole mitään sanottavaa aiheesta. Viime aikoina on motivaatio ollu vähän hukassa bloggaamisen suhteen, mutta homma jatkuu vielä, kun en sitä osaa lopettaakaan. Jos lopettaisin, saattaisin kuitenkin alottaa taas.
Nyt ihmisillä (sinulla siellä daatapäätteesi edessä) on mahdollisuus kommentoida, (koska normaalistihan se ei ole mahdollista?!?), ja koska kommentit on kivoja. Myös negatiivista palautetta saa antaa. Tässä esimerkkejä:
- Kiva blogi!
- Vihaan sua, hirvee blogi, teen ite paremman!
- Osaatko laulaa?
- Tyhmiä mielipiteitä!
- Hyvää musaa!
- Oot hipsteri!
Keksit varmasti parempiakin, mutta ei oo pakko.
Bloggaamisessani ei ole ollut oikein mitään ideologiaa. Kai sitä jotain järkee sentään vois olla. En ole osannut määritellä mitenkään tyhjentävästi blogia. Homma on ollut jatkuvaa evoluutiota. Kaikki tämä syntyy halusta jakaa musiikkia ja täällä musiikillisia patoumia on hyvä purkaa, kun ei niitä muuten kukaan jaksa kuunnella. Toinen pointti on myös kirjoittaa bändeistä, joista kukaan muu ei jostain syystä kirjoita. Suurin osa bändeistä tulee löydettyä netistä, mitä voisin tietenkin laajentaa. Netti on nykyään vaan niin kätevä. Hetkittäin uusien artistien ja samanlaisten sellaisten tulva alkaa jo kyllästyttää. Ehkä maku siirtyy pikku hiljaa vanhemman ja kaiken erilaisen musiikin suuntaan. Kotimaisestä musiikista olisi myös hienoa bloggailla lisää. Postauksia on takana nyt noin 185. Laatua voisi tietysti aina nostaa ja innostus postauksia vähentää. No, katotaan mitä tulee tapahtumaan.
Itsestäni en jaksa (halua) paljastaa sen enempää kuin mitä täällä lukee ja naamaanikaan en jaksa näyttää (en oo prinssi Daniel tai William enkä rupisammakkokaan). Ehkä joskus joskus sit jos huvittaa.
Kiitos kuuluu myös kaikille lukijoille, koska ilman teitä en olisi jaksanut tehdä tätä näinkään kauaa. 2000-luvun parhaita levyjä käsitellyt postaus on ollut ylivoimaisesti suosituin ja tuonut joukon satunnaisia kävijöitä. Muutenkin huomaa, että "suuremmat" nimet kuten Janelle Monáe, Rihanna ja Paramore vetävät enemmän kävijöitä blogiin. Myös suomalaisista bändeistä (Delay, Ville Ahonen) kertoneet postaukset ovat aiheuttaneet pienen piikin kävijämääriin. Kirjoitan ainakin omasta mielestäni melko marginaalisista yhtyeistä. Suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullut Deerhunterista saati Wild Nothingista. Jatkan sitkeästi omalla linjallani ja postaan vain sellaisesta musiikista, jolla on jotain merkitystä itselleni. Pelkkä hype ei kelpaa syyksi, vaikka omat perusteluni voisivat olla parempia ja syvällisempiä, joskus.
Evoluutio jatkuu, vaikka amerikkalaiset fundamentalisti kristityt muuta väittääkin.
Ja kohta voisin tehdä vuoden levyt listauksia, (koska ne on oikeesti ainoa syy tälle blogille)