Daniel Lopatin aka Oneohtrix Point Never saattaa lesota muille, että kenellä meistä on siistein artistinimi. Oneohtrix nimen Lopatin on varmaan heittänyt ihan lonkalta, kun ei ole muuta keksinyt. Kyseessä voi tietenkin olla pitkän harkinnan tulos. Itselläni ei ole mitään hajua mitä nimi tarkoittaa. Joka tapauksessa nimeä on hauska lausua sekä englanniksi että suomeksi.
OPN on tehnyt Returnal nimisen levyn, jonka vuoksi kirjoitan hänestä. Skill levelini ei ole kovin korkea tämän tyylisen musiikin kuuntelussa. Emeraldsin uutta Does It Look Like I'm Here? levyä on tullut viime aikoina kuunneltua, ja se on levy jonka äänimaailmaa voi verrata Returnaliin. Molemmat levyt julkaisee Itävaltalainen Editions Mego, joka on aivan uusi tuttavuus ja tutustumisen arvoinen. Viime vuonna OPN julkaisi Rifts nimisen kokoelma levyn, joka sisälsi 3 aikaisemmin julkaistua albumia Russian Mind, Zones Without People ja Betrayed In Octagon. Russian Mindilta olen kuullut Hyperdawn ja Terminator Lake biisit ja Zones Without Peoplelta nimibiisin. Nimistä on helppo päätellä missä tunnelmissa liikutaan. Kuvittele Terminatorin 1. tai 2. tulevaisuuden maailma, jossa koneet hallitsevat. Ulkona on pimeää, kolkkoa ja kaikki rakennukset ovat tuhoutuneet. Ylipäänsä Returnal tuo mieleen suuren tuhon (ydin, luonnonkastastofi) jälkeisen maailman. Sen tunteen, kun ensi kertaa näkee tuhon eikä voi ymmärtää näkemäänsä. Pikku hiljaa alkaa tajuamaan, mitä on tapahtunut. Samaan aikaan pääsee levyyn yhä paremmin sisälle.
Pääasiassa levy koostuu synterisaattori droneista, jotka hitaasti leijuen maalaavat dystopisia tulevaisuuden kuvia. Toisaalta kuvat ovat romanttisia 80-luvun ski-fi leffojen nostalgisia ja rakeisia tulevaisuuden maailmoja. En koe levyä kesälevyksi ollenkaan, joten julkaisuajankohta on hiukan outo. Levy sopii pikemminkin pimeämpiin aikoihin. Aluksi pidin levyä enemmän taustamusiikkini minä se onkin varsin loistavaa. Useamman kuuntelun perusteella levyä on helppo kuunnella myös keskittyneesti. Hyvät äänentoistolaitteet parantavat kokemusta.
OPN kuuluu nykydronen parhaimmistoon ja Returnalin julkaisua ennen ja jälkeen on ollut havaittavissa pientä netti hypeä. Hyviä arvosteluja levy on myös kerännyt. Erityisesti suosittelen levyä kaikille hipstereille. Koska OPN on tälle hetkellä erittäin hip musiikkia, niin jotta ette tipu kelkasta kannattaa ottaa Returnal haltuun, ja sen jälkeen perehtyä Riftsiin. Nimibiisissä OPN tuo mieleen jopa The Knifen ja Fever Rayn hyvin läheisesti. Muuten levyllä liikutaan ensimmäisen biisin kaaoksesta kohti raukeampia tunnelmia. Tuho ensin sitten järkytys. Kakkosbiisissä aletaan jo kuvailla ruumiita (Describing Bodies) Miksi antaa biisille nimi Stress Waves, jos se on kaikkea muuta kuin stressaava? OPN on verrattu mm. Tangerine Dreamiin ja muihin 70-80 luvun elektronisen musiikin yhtyeisiin, jotka eivät itselle sano kyllä yhtään mitään. Ehkä tämän levyn myötä tulee perehdyttyä niihinkin.
Nyt tulikin tarinoitua pitkästi. Jos drone/ambient tai sci-fi nappaa, kannattaa ehdottomasti ottaa levy kuunteluun, tai jos haluat laajentaa tajuntaasi ja tutkia musiikin uusia alueita. Ja suosittelen levyä myös kaikille hipstereille!!! OPN on Cool!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti