Pikku hiljaa alan toipumaan Glass Jarista ja muu musiikki alkaa jälleen kuulostaa hyvältä. National oli hyvä, vaikka luulen että olin epätyytyväisimpien ihmisten joukossa: väsytti, oli kuuma ja janotti, kun kaljan ostamiseen kului 15 minuuttia?!?!? Jossain keikan puolivälissä kelasin, että milloinkohan tulee encore, joka lopulta pelasti aika paljon. Matt oli hauska nähdä 5 sentin päästä ja Vanderlyle Crybaby Geeks kruunasi illan tavattoman hienosti. Harmi, etten muistanut sanoja. Muutamat biisit jättivät livenä, jotenkin kylmäksi tai sitten vika oli olossani. Anyone's Ghost, Afraid Of Everyone ja encore jäivät päällimmäisinä mieleen. Valaistuksesta ja bändin heijastamisesta taustakankaalle suuri plussa.
Lämmittelijä soittanut Sharon Van Etten jätti hiukan kaksijakoisen kuvan. Puolet hyvää ja puolissa kappaleissa ajatukseni harhailivat muualle. Uuden Epic levyn lihaksikkaammista biiseistä One Day ja Don't Do It vakuuttivat. Myös Aaron Dessnerin kanssa työstettävä tuleva materiaali vaikutti mielenkiintoiselta. Varsinkin kappale, jossa Aaron tanssi kitaransa kanssa.
Piti kirjoittaa ihan jostain muusta, mutta se siirtyköön hamaan tulevaisuuteen.
Look me into eyes, say you can't do it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti