Alkuun pitää tunnustaa kaksi asiaa. En ole kuunnellut Pavementia oikeastaan koskaan. En ole kuunnellut Astrid Swania oikeastaan koskaan, mutta sentään vähän enemmän. Aikoinaan päädyin jopa äänittämään jonkun Spartan Picnic levyn kappaleen kasetille radiosta, mikä on aika kova juttu!
Shady Lane by Astrid Swan
Myönnettäköön, ettei tämä levy aiheuttanut alkuun innostushermojen värähtelyä toisin kuin levy-yhtiönsä Soliti. Mutta. Kun levy tipahti postiluukusta oli asennoiduttava uudelleen, tyhjennettävä pää ennakkoluuloista ja kuunneltava levyä avoimin korvin. Se kannatti.
Hits yllättää monipuolisella ja omiin korviin sopivan kotikutoisella äänimaailmallaan. Rumpukoneet ovat sopivan rupisia, synat vaihtelevia ja välillä surisee kivasti. Kappaleet ovat vahvoja ja omaa suosikkia ei ole vielä ehtinyt muodostua. Välillä se on Major Leagues sitten taas Blue Hawaiian. Oman käsitykseni mukaan Pavement on monille hyvin pyhä asia. Näin ummikkona kappaleet elävät ilman menneisyyden painolastia. Stephen Malkmus on kirjoittanut hienoja kappaleita/tekstejä, joille Astrid antaa uuden erilaisen elämän (tyttöjen näkökulman?).
Box Elder by Astrid Swan
Tuntuu absurdilta sanoa, mutta voiko toisen lainaaminen olla enemmän Astridia kuin koskaan? Levy-yhtiöltä tuli potkut, levy äänitettiin olohuoneessa toisen ihmisen kappaleiden pohjalta. Menestyspaineita ei liiemmin ole tainnut olla, mikä ruokkii luovuutta. Kukaan ei tule sanomaan, että hommien pitää olla näin tai tulee potkut. Levyn tunnelma on vapautunut.
Hits (Pavement for Girls) on oiva esikoisjulkaisu Solitilta. Omaehtoinen, yllättävästä lähteestä lainaava levy, joka ei kumartele mihinkään suuntaan. Se näkyy onnistuneessa lopputuloksessa. Luulen levyn maistuvan Pavement diggareille, vanhoille Astrid faneille sekä uusille naamoille kuten oma naamani. Hits on tunnelmallinen levy syksyn pimeneviin iltoihin, jota poikienkin kehtaa kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti