Huhtikuussa innostuin Grimesin Vanessa biisistä/videosta ja pohdin mikä Grimes oikein on naisiaan. Samalla lupasin ottaa selvää, mistä Grimes on tehty. Välillä nämä kirjoitukset ovat pelkkää innostumista, mutta välillä myös aikaisia tärppejä - mututuntumalla löydettyjä herkkuja. Silloin minun on innostuneisuudeltani mahdotonta tehdä syvempiä analyyseja ja parin kuuntelukerran perusteella niille ei edes ole mitään pohjaa. Silti maailma tarvitsee lisää päätöntä innostumista tiukkojen analyysien sijaan. Ne ehtii tehdä myöhemminkin.
Grimesin aka Claire Boucherin musiikista välittyy sama innostuneisuus - maailma joka on täynnä mahdollisuuksia. Grimesin musiikin voi nähdä perusteiltaan elektronisena pop-musiikkina, mutta silti sitä on vaikea asettaa mihinkään kategorioihin, joihin se tuskin edes haluaa kadota. Se haastaa kokeellisuudellaan ja hurmaa melodisuudellaan. Parhaimmillaan kiinnostavat taustat, rytmit ja henkeäsalpaavat laulumelodiat muodostavat henkitysvaikeuksia aiheuttavia lopputuloksia. Tällöin turhan tärkeillä analyyseilla ei tee mitään. Tärkeintä on innostua ja nauttia siitä mitä kuulee. Crystal Ball on sitä parhaimmillaan. Se on vuoden parhaita biisejä ja tykkään myös videosta.
Sekä Vanessa että Crystal Ball löytyvät toisen kanadalaisartisti D'eonin kanssa julkaistulta splitti 12-tuumaiselta Darkbloom julkaisijana Arbutus ja Hippos in Tanks. Uutta levyä on lupailtu ensi vuodeksi. Luultavasti viimeistään silloin räjähtää.
Viime vuonna Grimes julkaisi Halfaxa nimeä kantavan levyn ja myös se sisältää samoja herkkuja. Erityisesti Devonin laulumelodiat tekevät sielusta sulaa vahaa.
Grimes - Devon by Arbutus Records
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti