Lähes täysi anonyymius, jota vasta äskettäin on raotettu, on antanut Shabazz Palacesista mystisen kuvan. Mystinen on myös kollektiivinen debyytti Black Up, jonka yllättäen julkaisee Sub Pop.
It's a feeling, It's a feeling, It's a feeling...
Levy tuntuu alusta alkaen mystiseltä tajunnanvirralta. Biitit ja taustat ovat oikeastaan jotain täysin omaa. Vertailukohtia on vaikea löytää. Mieleen tulevat lähinnä Gang Gang Dancen kaltaiset tyylien sekoittajat ja oman polun kulkijat. Avantgarde hip hopin leima on hyvin ansaittu. Levyä ei pysty järjellä selittämään. Se täytyy tuntea ja sukeltaa sisään.
Itse levy sisältää hyvin vähän tietoa. Kun sen laittaa soimaan, ei aina osaa sanoa milloin biisi vaihtuu. Biisit saattavat sisältää kaksi tai kolme osaa, jotka vaihtuvat ja joihin palataan täysin odottamatta. Taustat ovat pääosin synkkiä ja teollisia, silti levy onnistuu groovaamaan ihailtavasti lähes koko ajan. Bassot jyräävät äänikuvan yli ja muiden äänien lähteitä on hyvin vaikea jäljittää. Efektoituja vokaaleita ja muita härveleitä tasapainottavat naisvokaalit sekä ajoittaiset orgaaniset elementit. Kappaleiden nimet ovat pitkiä ja monitulkintaisia: Endeavors for Never (The last time we spoke you said you were not here. I saw you though.), kuten isäntänsäkin.
Odd Futuren varastaessa suurimman osan hip hopille viime aikoina omistetusta palstatilasta ja hypestä toivon ettei tämä levy jää kuun pimeälle puolelle. Siinä missä Odd Futuren provosointi alkaa kyllästyttämään itseäni tämä levy antaa jatkuvasti uutta pureksittavaa. Levy ei suostu paljastamaan kaikkia korttejaan useidenkaan kuunteluiden jälkeen, mikä on yhä harvinaisempaa. Tässä ollaan uusien ja erilaisten asioiden äärellä ja se kuulostaa erittäin hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti