Strange Mercy on upea levy. Se onnistuu nimensä mukaisesti olemaan oudon puhdistava kokemus. Se on niin harvinaista herkkua, että silloin ei oikeastaan millään muilla arvoilla ei ole väliä - ei oivaltavalla kitaransoitolla, upeilla melodioilla eikä kappaleita tukevilla monivivahteisilla äänimaisemilla. Ne ovat vain osasia albumilla, joka onnistuu nousemaan osiensa summaa suuremmaksi.
Enempää en tahdo lähteä arvioimaan levyä. En ole varmaan kuunnellut sitä tarpeeksi kaikkien salalokeroiden paljastamiseksi. Silti olen vakuuttunut sen hyvyydestä. Näin hyvät levyt ovat harvassa. Siksi niistä kannattaa nauttia parhaansa mukaan ja jättää aivot narikkaan.
Tässä muutama näyte parhaudesta:
//Lisää löytyy Spotifysta. Mutta varoitan, paluuta ei ehkä ole.
//St. Vincentin haastattelu Pitchforkissa
Oli pakko tulla sanomaan, kun sattumalta eksyin tänne blogiin, että tuon Champagne Yearin alku toi mieleeni Eppu Normaalin Nuori poika-biisin. Ehkä se kuulostaa vähän samalta tai mun korvat on jotenki häiriintyneet. Eipä mulla muuta kuin että kiva blogi. Taidan alkaa käydä täällä stalkkailemassa uutta musiikkia.
VastaaPoistaYllättävä, mutta mielenkiintoinen huomio. En muista oonko kuullu tota Eppua, mutta pitää yrittää kuunnella. Champagne Year ihan vuoden lempparibiisejä itelläni.
VastaaPoistaJa käy ihmeessä stalkkaamassa :)