Minulla oli odotuksia Black Twigin debyytin laadun suhteen. Heti ensimmäisten kuunteluiden jälkeen oli aika selvää että ne tulevat täyttymään. Viimeisen kuukauden aikana Paper Trees on ollut vahvassa nousukiidossa yhdeksi kotimaisista lempialbumeistani koskaan ikinä.
Paper Trees on onnistunut debyytti, johon on helppo tarttua. 10 biisiä soljuvat odotuksiani monipuolisemmin. Selvä kehitys parin vuoden takaisesta Swans at Tea ep:stä on havaittavissa. Erityisesti tuotannossa bändi on haukannut aimo palan. Olen lo-fin, särön ym. pörinän ystävä, mutta Black Twig käyttää parempaa tuotantoa hyväkseen tuomalla lisää syvyyttä ja nyasseja jo itsessään hyviin kappaleisiin.
Levy tasapainoilee menevämpien, jumittelevampien ja popimpien kappaleiden välillä. Se alkaa seesteisen melodisesti, muttei tylsästi. Avausbiisi Four Notesissa bändi ikään kuin tarkkailee ympäristöään, kunnes pedaalit painetaan hetkeksi pohjaan ja leijutaan pilvien yläpuolella. Leijunta on kuitenkin nopeasti ohi, mikä saa mielihyväkeskukset vaatimaan lisää herkkua.
Black Twigin vahvuus yhtyeenä on olla samaan aikaan melodinen, rosoinen, lämpimän positiivinen, svengaava... Toisinaan yhtye soittaa kuin ampiainen, mutta on samalla kevyt kuin perhonen. Näen yhtyeen ulosannin vilpittömänä ja luontevana, mikä ilmenee ettei kappaleissa turhaan puristella, vaan bändi luottaa vahvuuksiinsa ja antaa biisien kehittyä rauhassa ilman kiirettä. Paper Treesistä on helppo nauttia heti, mutta se aukenee ajan myötä vielä lisää ja uskon sen myös kestävän kuuntelua tulevaisuudessa.
Omaksi suosikiksi levyltä on noussut luotijunan lailla etenevä päätösraita Antichrist, jonka vastustamaton eteenpäin vievä virta poistaa viimeisetkin estot ja kolikot pajatsosta. Toimii varmasti keikoilla yleisön hyppyyttäjänä!
Black Twig on tehnyt hienon tasapainoisen debyytin, jonka lopullisen arvon määrää tulevaisuus. Levy ei ole vielä mikään mestariteos, mutta en koe mitenkään vääräksi, vaikka tällä levyllä valloitettaisiin pieni pala maailmaa. Suomalaisella musiikilla ei ole hävettävää, vaikka tässä oli vuoden paras kotimainen levy. Toivottavasti tämä seikka saa muut suomalaisartistit yrittämään vielä hitusen kovempaa, koska rima on asetettu entistä korkeammalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti