Idoli. Tyyppi, henkilö, hemmo, dude, nainen, jota katsoo ylöspäin kuin virheetöntä, kuolematonta. Idoli tekee kaiken oikein ja näyttää aina hyvältä. Idoli ei ole todellinen.
Minulla ei juuri koskaan ole ollut idoleita. Ei ainakaan sellaisia, että ne olisivat jääneet mieleen. Viime aikoina olen kokenut usein Ducktails riippuvuutta. Tuntuu, että kaikki mihin "International Playboy" Matthew Mondanile koskee, muuttuu kullaksi. Oli kyse vanhoista kellarinauhoista tai uusista lö-fi-psychpop jameista.
Ducktailisin uuden levyn Ducktails III: Arcade Dynamics julkaisupäivä on nyt vihdoin tiedossa: 10. tammikuuta Woodsistilla. Niin no, en jaksaisi odottaa. Jotenkin on sellainen fiilis, että levy tulee tekemään suurta tuhoa siellä minne se ikinä päätyykin. Minun ja ehkä jonkin muun onneksi Ducktails ei ole kuitenkaan levännyt vaan syksyn aikana on ilmestynyt kaksi splitti vinyyliä Rangersin sekä Dracula Lewisin kanssa. Woodsistin sisarkasettilafka Fuck It Tapes julkaisi myös Lost kasetin, joka sisältää mm. materiaalia tulevalta pitkäsoitolta. Fyysisiä julkaisuja on melko vaikea jäljittää. En viitsi jakaa linkkejä täällä, mutta taitava googooltta löytää varmasti etsimänsä, jos viitsii vaivautua.
Dorn Room ei tule olemaan Arcade Dynamicsilla, mutta löytyy Chocolate Bobkan The Report V. II julkaisulta ja helpottaa odottavan tuskaa.
Panda Bear on toinen, jossa on epäidolin aineksia, varsinkin Person Pitchin jälkeen kaikkia hänen tekemisiään on seuratta kuin messiasta. Kesästä alkaen tulevaa Tomboy levyä ennakoivia 7¨ sinkkuja on tullut kolme kappaletta eri levy-yhtiöiltä. Ei mitään "messiaanista" kamaa, mutta hyvää musiikkia. Tomboy ilmestyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä ensi vuoden aikana. Niin no, en jaksaisi odottaa sitäkään.
Alsatian Darn on levyä ennakoivien sinkkujen kakkososalta: You Can Count On Me:n b-puoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti