Ei paljon uutta auringon alla, mutta tarpeeksi. What a Pleasure EP:llä Beach Fossils jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja muutokset ovat kosmeettisia. Jos tykkäät bändistä, kuuntele. Jos et, ei ehkä kannata nytkään vaivautua. Jos et ole vielä kuunnellut, suosittelen.
Moments on minuutin mittainen levyn tunnelmaan johdattava intro, jonka jälkeen kitarat alkavat kutoa melodioita kuulijan ympärille senttimetrin tarkkuudella. Euphorinen pöhö jatkuu läpi pitkän 8 biisiä (tai 7 biisiä, jos kuuntelet vinyyliltä) sisältävän EP:n.
Woken up and here I am
All too fast to understand
Tuotanto on tällä kertaa hitusen viilatumpaa - kitarat soivat entistä puhtaammin ja uusia sävyjä on hiukan. Biisimateriaali on tutun tasalaatuista. Yksittäisiä huippukohtia on vaikea löytää. Pitemmän päälle saman kaavan toistaminen voi osoittautua ongelmaksi bändille, mutta vielä biisikynän tylsistymistä ei ole havaittavissa. John Pena on nyt kirjoittanut biisejä yhdessä Dustin Paysernin kanssa. Out in The Way on tehty yhteystyössä levy-yhtiö kaveri Jack "Wild Nothing" Tatumin kanssa ja kuulostaa bändien suoralta siitokselta. Oma suosikkini on tällä hetkellä nimibiisi, mutta kuunteluiden myötä suosikeiksi ovat nousseet jossain vaiheessa kaikki levyn kappaleet.
Beach Fossils tekee edelleen täydellisen yksinkertaista ja koukuttavaa poppia. Lauluissa on edelleen kyse pienistä hetkistä, jotka menevät ohi aivan liian nopeasti. Onneksi levyn voi aina soittaa uudelleen. Viime aikoina repeat nappula onkin saanut osakseen kohtuutonta käsittelyä.
Pitchfork lupaili uutta levyä vielä tämän vuoden puolella, joten sitä odotellessa repeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti