Sanonpahan heti alkuun kaikki huonot asiat, jotta niistä päästään eroon. Woods oli liikkeellä kolmihenkisenä, koska basisti on kiertämässä Eurooppa toisen bändinsä The Babiesin kanssa. En tiedä Woodsin yleistä keikkakokoonpanoa, mutta tällä kertaa rumpali vietti suuren osan ajasta kitaran varressa ja rumpuja kuultiin vain kahdessa kappaleessa. Se ei juuri haitannut, mutta se oli ainoa asia mitä jäin kaipaamaan.
Keikan loppuvaiheessa kun Jarvis Taveniere sitten siirtyi rumpujen taakse ja yhtye soitti yhden parhaista biiseistään Twisted Tongue, heräsin hetkeksi keikan aikana vallinneesta onnellisesta pöhöstä vain vajotakseni siihen uudelleen. Onneksi oli sunnuntai, koska keikka muistutti hetkittäin leirinuotio fiilistelyjä hyvässä mielessä. Jeremy Earl keskittyi akustiseen kitaraansa ja lauluun, Jarvis tuki soittoa elektronisen kitaran varressa ja noisesuukapula miehen rooli jäi vähän hämäräksi, mutta hyvältä kuulosti jokatapauksessa. Rumpalin puuttuminen muutti biisejä, jotka toimivat hienosti riisuttuinakin. Ihmisiä oli paikalla puoli salillista, mikä sopi tunnelmaan hyvin. Yhtye ei viljellyt välispiikkejä ja yleisö tyytyi kuuntelemaan rauhallisena.
Materiaalia kuultiin melko tasaisesti yhtyeen uran varrelta. Vanhinta osastoa edusti Keep It On, joka soi päässäni vielä tänä aamuna. Myös uusia kappaleita kuultiin kesäkuussa julkaistavalta Sun&Shade albumilta ja niiden perusteella on levyltä jälleen lupa odottaa paljon. Erityisesti mieltäni lämmittivät yhtyeen ajoittaiset noisehaahuilut, koska vastaanvanlaisia pääsee aivan liian harvoin todistamaan livetilanteessa. Kun haaluilusta lopulta siirryttiin saumattomasti yhtyeen tavaramerkkisoundiin melodiseen folkiin, ääni sisälläni sanoi jee, näin sen pitää mennä.
Olin enemmän kuin tyytyväinen.
Lämmittelijä Black Twig oli sen verran hyvä, että perästä kuuluu täällä tulevina päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti