Huomasin, että keskeneräisiä kirjoituksia odottaa julkaisuaan. Tai ainahan niitä on ollut, mutta päätin hoitaa ne alta pois ja tyhjentää pöydän. Turhat mäkeen ja vähemmän turhista valmista materiaalia. Saa nähdä onnistuuko, kun uusia aiheita ja tärkeämpää tekemistä olisi tarjolla. Mutta näin niitä on hyvä pakoilla.
Postaus Mark McGuiren uudesta levystä sai alkunsa jo pari kuukautta sitten ja jäi kesken. Se sisälsi arviota Markin emobändin Emeraldsin keikalta. Nyt levy on julkaistu ja on nyt kuuntelussa, mutta päätin kirjoittaa parin kuukauden takaiset havaintoni hiukan muunneltuina. Uskon uuden levyn laatuun, mutta arviot jääköön sikseen.
Emeraldsin keikalla tilanne vaikutti hieman absurdilta. Loppua kohden tunnelma tiivistyi - yleisö jopa hiukan heilui. Ei Emeralds kuitenkaan ole tanssimusaa (tai miksei?). Salissa oli silti yksi henkilö joka antoi kaikkensa: tulevaisuuden kruunaamaton kitarasankari Mark McGuire. Hän riuhtoi ja piiskasi kitaraansa kuin raivotautinen urheilija. Se oli mahtavaa.
Uusi levy on nimeltään Get Lost kuten on myös uusi biisi. Se on mahtava. Kitara tanssii kevyesti ja kauniisti. Lopussa Mark päästää raivoavan urheilijan irti. Sitten leijutaan särössä. Se on kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti