Bändit muuttuvat. Se on hienoa. Parempi muuttua kuin polkea samoja latuja loputtomiin. Ehkä jotkut bändit, sellaiset joista ei sitten oikeasti ehkä tykkääkään, jäävät pois muutoksen mukana. Toisten mukana pysyy muutoksista huolimatta. High Places on bändi, joka jatkuvasti muuttaa soundiaan, mutta sen musiikillisen perustan voi nähdä pysyvän samana.
Tämä perusta on rakennettu kokeellisuuden ja popin yhdistelmällä. Bändi janoaa uusia soundeja ja kuulostaa usein ainoastaan itseltään. Sitä voi vertailla Animal Collectiveen tai Lucky Dragonsiin. Ne ovatkin heimoveljiä - samanlaisia matkaajia.
Edellinen High Places vs. Mankind levy ei lopulta oikein iskenyt paria kovempaa kipaletta lukuunottamatta. Uusi levy on selkeästi suunta parempaan, mutta silti meinaa tulla ikävä alkuaikojen viattoman kaunista pulputusta. Aikaisemmin yhtye suuntasi vahvasti uusille vesille, mutta on nyt alkanut hakea innoitusta menneisyydestä ja samalla menettänyt viehätysvoimaansa.
Oikeastaan en osaa vielä sanoa lopullista mielipidettä levystä. Parhaat biisit ovat todella hyviä, kuten The Pull ja Sophia, mutta osa meinaa kuunteluista huolimatta jäädä kivalta kuulostavaksi mitäänsanomattomuudeksi.
Syy miksi päädyin tänään kirjoittamaan levystä on se, että High Places saapuu ensi helmikuussa Kuudennelle Linjalle jo kolmannen kerran. Ei mikään yllätys sinänsä, sillä bändi on ehtinyt hehkuttaa kutosta Pitchforkissakin asti. Hieno uutinen marraskuun ankeuteen ja tällä kertaa aion myös olla paikalla, kun kaksi edellistä kertaa olen missannut. Toisista bändeistä sitä huomaa vain pitävänsä enemmän kuin toisista.
High Places - Sophia from Thrill Jockey Records on Vimeo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti