Hauskaa on se, että luultavasti en olisi koskaan kuullut tätä levyä ellen olisi voittanut sitä Katosblogin kilpailussa. Kannattaa aina osallistua, vaikka ei voittoja tulisikaan. Kiitokset vielä Katosblogille ja Johanna Kustannukselle.
Ylipäänsä en ole koskaan hirveästi kuunnellut suomenkielistä musiikkia, mikä on häpeä, koska Suomessa tehdään paljon hienoa lyriikkaa. Suomenkielisillä sanoituksilla on myös paljon suurempi voima kuin muun kielisillä. Onhan kyse äidinkielestäni ja suomen kieli on muutenkin hieno kieli. Terveisiä vaan äidinkielen opettajille! Kiitos kaikista kahdeksikoista.
Mikä on siis minun ja Ville Ahosen suhde? Ville Ahonen pääsi yllättämään minut takavasemmalta. Ensimmäinen isku ei vielä ollut kova. Toinen oli kovempi. Kolmas oli kovempi... Varsinkin Musta Virta iski lopussa kovaa. Odotin jo levyn loppuja ja sitten sieltä tuli jonkin sortin elektro jyystöä. Seuraavalla levyllä tätä lisää?
Parasta Minä ja Ville Ahosessa on, että bändi ei mene sieltä missä aita on matalin. Lyriikoissa uskalletaan olla rohkeita ja epäsovinnaisia. Tuloksena on rosoista ja visuaalista lyriikkaa, jonka jokainen voi tulkita omalla tavallaan. Ei levy ole mitenkään hirveän kokeellinen, mutta sopivan kuitenkin, jotta se ei pääse valumaan missään vaiheessa tylsyyden puolelle. Lyyriikoiden ja sävellysten vetovoima kantaa läpi levyn aina elektro jyystöön asti. Vähään aikaan ei ole mikään levy päässyt yllättämään samalla tavalla. Tästä lähtien pitää varmaan lopettaa musiikin aktiivinen seuraaminen ja ostaa levyjä ihan sokkona.
Keikoilla Helsingissä yhtye on huomenna ilmeisesti musiikkimessuilla?
24. marraskuuta Semifinalissa Pikku Kukan ja Vauvan kanssa
Juuri ennen joulua 22. joulukuuta Korjaamolla. Tonttulakit päähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti