St. Vincent: Strange Mercy (4AD)

Strange Mercy on upea levy. Se onnistuu nimensä mukaisesti olemaan oudon puhdistava kokemus. Se on niin harvinaista herkkua, että silloin ei oikeastaan millään muilla arvoilla ei ole väliä - ei oivaltavalla kitaransoitolla, upeilla melodioilla eikä kappaleita tukevilla monivivahteisilla äänimaisemilla. Ne ovat vain osasia albumilla, joka onnistuu nousemaan osiensa summaa suuremmaksi.

Enempää en tahdo lähteä arvioimaan levyä. En ole varmaan kuunnellut sitä tarpeeksi kaikkien salalokeroiden paljastamiseksi. Silti olen vakuuttunut sen hyvyydestä. Näin hyvät levyt ovat harvassa. Siksi niistä kannattaa nauttia parhaansa mukaan ja jättää aivot narikkaan.

Tässä muutama näyte parhaudesta:







//Lisää löytyy Spotifysta. Mutta varoitan, paluuta ei ehkä ole.
//St. Vincentin haastattelu Pitchforkissa

Zomby: Dedication (4AD)

Ei niin yllättäen Flow ilmoitti Zombyn peruuttaneen lauantaisen esiintymisensä festareilla. Herrahan alkaa olla jo surullisen kuuluisa peruutuksistaan, vaikka keikkakalenterissa ei ole ruuhkaa. Harmi, sillä omissa kirjoissani Zombyn esiintyminen oli merkitty paksulla punakynällä. Olisin halunnut kokea, miten hän siirtää visionsa klubiolosuhteisiin.



Uusi levy Dedication ainakin sopii paremmin kotona kuunneltavaksi kuin tanssinpyörteisiin. Alitajuisena vaikutteena levylle on ollut Zombyn isän menehtyminen, mikä näkyy kappaleiden synkissä nimissä (Riding With Death, Lucifer, A Devil Lay Here) sekä levyn synkän surumielisessä tunnelmassa.

Levyn avaava Witch Hunt on kuin yöperhosen lento tai salamurha. Yksittäisen biisit eivät silti nouse kokonaisuuden edelle lukuunottamatta Things Fall Apartin Panda Bear vierailua. Levy on tasaista, biisistä toiseeen muuttuvaa biittimattoa ja sellaisenaan sykähdyttävää kuunneltavaa. Zomby ei tyydy seuraamaan esikuviaan, vaan vie asioita pitemmälle sekoittamalla tyylejä.



On yllättävää miten rauhallinen levy on. Biisit vaihtuvat lähes huomaamatta ollen lyhyitä äänten pyörähdyksiä. Niiden vaikutuksen tuntee kuunnellessa, mutta jälkeenpäin on vaikeaa muistaa mitä on kuullut. Yksittäisissä kappaleissa ei juuri tapahdu kehitystä, mutta levyn kokonaisuudessa kokema kehitys kumpuaa niiden vaihtelusta. Puhtaiden reivien sijaan ollaan lähempänä Burialin tunnetuksi tekemiä tunnelmia. Basquiat kulkee lähes pelkän pianon varassa. Levyn päättävä Mozaik päättyy kuin seinään ja kokoaa nimellään levyn palaset yhteen.

Dedication on tehty syksyn sateisiin - kylmään ja pimeään. Digital Rainin soidessa voin kuvitella teräksisen tulevaisuuden viiltävän kylmän sateen poskillani, oudot salamurhat ja katujen hämärässä vaanivat hallituksen joukot. Tai sitten vain nautin korvia hyväilevästä levystä painaen repeat nappulaa yhä uudestaan. Sateen ropistessa kattoon.



\\ Dedication @ Spotify

Gang Gang Dance: Eye Contact (4AD)

I can hear everything. It's everything time.

Maailmassa tehdään niin paljon hyvää ja erilaista musiikkia. On todella sääli, että suurin osa ihmisten korviin kantautuvasta musiikista on samaa tasoa kuin Ruotsin euroviisuedustajan tehotuotettu korvien raiskaus. Yksi pieni ihminen ei millään voi kuunnella, tietää tai innostua kaikesta musiikista. Onneksi on Gang Gang Dancen kaltaisia bändejä, jotka avartavat käsityksiämme musiikista ja pakottavat avaaman silmiä.



Eye Contact on vaikutteiden ja kulttuurien sulatusuuni - todellista nykyaikaa. Vaikutteita löytyy ympäri maailman aina kaukaisimmasta idästä, Lontoon ja NYC:n varjoisilta kujilta ja varastohalleista, Afrikan rannikoilta sekä sliipatusta aikuisindiestä. Lopputulos kuulostaa täysin erilaiselta kuin mikään muu ja vertailukohtia on hyvin vaikea etsiä. Levyä on turha lähteä latistamaan geneerisillä genremäärittelyillä, sillä nyt liikutaan omissa genreissä ja sfääreissä. Yritän kuitenkin. Kun edellinen vuoden 2008 levy Saint Dymphna oli kokeellista musiikkia, jossa oli elektronisia sävyjä, Eye Contact on pikemminkin elektronista musiikkia, jota kokeellisuus maustaa.



Huomattavaa on, että bändin ilmaisu suuntautuu entistä enemmän ulospäin, mikä varmasti houkuttaa entistä isompaa yleisöä täysin ansaitusti. Enää ei kattiloita ja kilkuttimia hakata vain omaksi iloksi, vaan selkeästi tarkoituksena on tällä kertaa ollut tuleminen ulkomaailmaan ja katsekontaktin ottaminen. Mukana onkin aikaisempaa enemmän "oikeita" biisejä kokeellisten kolisteluiden sijaan.

Levyn avaava 13-minuuttinen järkäle Glass Jar nostattaa edelleen kylmiä väreitä lähes joka kerta. Alun ambient tunnelmointi ja synanostatukset ovat koko albumin parasta antia. Kappale kasvaa hitaasti muistuttaen vanhoista kokeellisemmista ajoista. Kun ollaan tarpeeksi lähellä nirvanaa, on lupa avata silmät ja siirtyä eteenpäin. Samanlaiseen haahuiluun ei enää palata ∞ välisoittoja lukuunottamatta. Mindkillasta on muodostunut vuoden kuunneluin biisini. Se on täysin älytön (älyllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa) ajoittain jotain reggaetonia muistuttava elektrotamppaus, jota vain on pakko kuunnella uudelleen ja uudelleen. Sen tahdissa voi reivata yksin himassa tai baarissa. Tästä lähtien sen toivoisi soivan jokaisessa itseään kunnioittavassa discoteekissä.



Eye Contact on levy, joka ei ole syntynyt yhdessä yössä eilen tai tänään. Se on pitkään juurtuneen puun hedelmä, joka alkaa vuosien päästä maistua aina vain paremmalla samalla kun puun oksat levittynyt laajemmalle. Vuosien kokeilut ovat tuoneet Gang Gangin tähän pisteeseen, josta voimme nauttia nyt. Tulevaisuudessa bändi suuntaa jo uusille vesille ja mikäli tuntumani on oikea ne makeimmat hedelmät ovat vielä poimimatta.

LIVE FOREVER
∞

Gang Gang Dance 4AD Sessions

Oh shit Gang Gang kävi äänittämässä session levy-yhtiönsä 4AD:n sessions sarjaan. Näyttää hyvältä ja kuulostaa hyvältä kuten uusi levynsäkin, josta myöhemmin lisää, kun saan ajatukset koottua edes jonkinlaiseen muotoon. Parhaat kiksit tästä saa mitä isompi näyttö on ja mitä kovemmalla volat on. 45 minsaan mahtuu otteita uudelta levyltä, vähän improvisointia ja täysin uusi biisejä.

Niin ja Flow?!?!?! missä on Gang Gang Dance, ette taida tietää mitä menetätte?!!? Paremmin festivaalille sopivaa artistia saa etsiä. Tässä yhdistyy maailmanmusiikki vibat, klubimeininki ja indie.



Video on nyt pöllitty Pitchforkista, kun sessioiden omat sivut on alhaalla, mutta koko komeus löytyy tämän linkin takaa sitten kun yhteydet siellä päässä taas pelaavat.

Kuka ei tykkää Pandasta?

Tykkääjiä tuntuu löytyvän mutta missä ovat vihaajat? Eivät pidä ainakaan itsestään meteliä. Zombykin tykkää Pandasta ja toisin päin. Yhdessä he ovat tehneet kappaleen Things Fall Apart Zombyn tulevalle levylle Dedication, jonka 4AD julkaisee kesällä. Ja se joka väittää arvanneensa Zombyn liittyvän 4AD:n talliin, huijaa ja pahasti. 4AD kahmii jatkuvasti hyviä artisteja listoilleen. Lisätietoja voi käydä katsomassa heidän sivuiltaan.

Zombya ei vielä Flow:n virallisilla listoilla näy, mutta hänen myspacessaan ja 4AD:n nettisivuilla Flow lukee, joten sopii toivoa, että se on totta.