Suunnitelmat muuttuu

Pikku hiljaa alan toipumaan Glass Jarista ja muu musiikki alkaa jälleen kuulostaa hyvältä. National oli hyvä, vaikka luulen että olin epätyytyväisimpien ihmisten joukossa: väsytti, oli kuuma ja janotti, kun kaljan ostamiseen kului 15 minuuttia?!?!? Jossain keikan puolivälissä kelasin, että milloinkohan tulee encore, joka lopulta pelasti aika paljon. Matt oli hauska nähdä 5 sentin päästä ja Vanderlyle Crybaby Geeks kruunasi illan tavattoman hienosti. Harmi, etten muistanut sanoja. Muutamat biisit jättivät livenä, jotenkin kylmäksi tai sitten vika oli olossani. Anyone's Ghost, Afraid Of Everyone ja encore jäivät päällimmäisinä mieleen. Valaistuksesta ja bändin heijastamisesta taustakankaalle suuri plussa.

Lämmittelijä soittanut Sharon Van Etten jätti hiukan kaksijakoisen kuvan. Puolet hyvää ja puolissa kappaleissa ajatukseni harhailivat muualle. Uuden Epic levyn lihaksikkaammista biiseistä One Day ja Don't Do It vakuuttivat. Myös Aaron Dessnerin kanssa työstettävä tuleva materiaali vaikutti mielenkiintoiselta. Varsinkin kappale, jossa Aaron tanssi kitaransa kanssa.

Piti kirjoittaa ihan jostain muusta, mutta se siirtyköön hamaan tulevaisuuteen.

Look me into eyes, say you can't do it

2000-luvun parhaat levyt

2000-luvusta on jo aikaa, joten nyt on hyvä hetki tehdä oma listani 00-luvun parhaista levyistä. Seuraavat levyt ovat olleet henkilökohtaisesti tärkeimpiä ja muokanneet musamakuani suuntaan tai toiseen. Listasta näkyy, että aktiivisempi musiikinkuunteluni on alkanut 2000-luvun puolivälissä. Yritin tehdä listan 1.levy/artisti, mutta joitain levyjä ei vaan voinu jättää pois.

1. Interpol: Antics (Matador)

Kaikista tärkein levy henkilökohtaisesti 2000-luvulla ja varmasti myös soitetuin, vaikka nykyään tulee kuunneltua harvemmin. Ekat 6 biisii aivan älytöntä parhautta. Loputkaan ei niistä paljoo jää. Enemmän kokoelma sinkkuja kuin albumikokonaisuus. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä, kun näin Evil:n videon MTV:llä. Se oli viikon videona ja ensin tykkäsin ainoastaan videosta. Aika hitaasti Interpol ui tajuntaani. Monesti ne hitaat jutut on niitä parhaimpia. Evil:n video on edelleenkin maailman parhaita videoita.

2. No Age: Weirdo Rippers (Fatcat)

Tää olis voinu olla TOTBL, mutta päätin nostaa Weirdo Rippersin kakkoseks niin ei Interpol saa ylivaltaa. 08 keväällä tää räjäytti mun tajunnan ehkä kovempaa ku mikään muu levy koskaan. Sinä keväänä tuli kuunneltua tätä aivan älyttömästä. Toimii vieläkin loistavasti ja tulee kuunneltua aika usein. Täydellinen paketti kevyttä noisettelu, punkkia ja poppia. Kuulostaa lo-fiudessaan todella luomulta ja energiseltä.

3. Interpol: Turn On The Bright Lights (Matador)

Interpol 00-luvun tärkein bändi mulle. Ikuinen battle tää vastaan Antics. Tää on tummempi ja kokonaisuutena parempi, jos arvostelin pelkkien musiikillisten seikkojen perusteella tää olis ykkönen.

4. Bloc Party: Silent Alarm (Wichita)

Muistan, kun näin ekaa kertaa Banquetin musavideon MTV:llä, vaihdoin kanavaa ku kelasin, että taas yks tällänen bändi, miten väärässä olinkaan. Silent Alarmin soundeissa ei ole mitään turhaa. Se kuulostaa valkoiselta kanneltaan. Kaikki biisit on oikeastaan hittejä. Matt Tong rumpujen takana on liekeissä.

5. No Age: Nouns (Sub Pop)

Nouns ilmestyi ennen kuin olin ehtinyt toipua Weirdo Ripperisista. Hallitumpi kokonaisuus kuin Weirdo. 

6. Deerhunter: Cryptograms (Kranky)

Kuulin levyn ensimmäistä kertaa 08 alkupuolella. En kuitenkaan tykännyt. Vähän yli vuotta myöhemmin kuuntelin uudelleen ja PAM! olin myyty. Huikee kokonaisuus ambientia, punkkii, poppii,shoegazingii. Koko levy leijuu utuisessa savupilvessä. Lyriikoista ei saa kunnolla selvää ja kaikki on yhtä humua. Alkupuoli leijutaan ambient tunnelmissa ja lopussa laitetaan pop vaihde silmään.

7. Liars: Drum's Not Dead (Mute)

Löysin levyn Stockalta. Ainoita levyjä mitä oon ostani sieltä ja epätodennäköisin myöskin. Mietin, että raaskinko maksaa levystä 22 euroa. Raaskin ja menin kassalla, jolloin myyjä sanoi 4,90 kiitos, mikä oli suorastaan naurettava hinta levystä. Todella hitaasti avautuva levy, joka palkitsee kärsivällisen kuuntelijan. Matka jonnekin tajunnan toiselle puolelle. Hypnoottista minimalismia ja melua.

8. Animal Collective: Feels (Fatcat)

Olisin voinut valita AC:n tuotannosta melkein minkä levyn vain tälle paikalle. Feels on heidän kaunein levynsä ja suosikkini ehkä myös siksi, että se oli ensi tutustumiseni näihin eläimiin.

9. Grizzly Bear: Yellow House (Warp)

Veckatimest on hyvä, mutta Yellow House on epätäydellisempi, mystisempi, haahuilevampi, rakastettavampi.

10. Panda Bear: Person Pitch (Paw Tracks)

Kesti kauan ennen kuin tajusin tän levyn hyvyyden. Paranee kuuntelu kuuntelulta. Kesän ja hyvänolon levy.

11. Abe Vigoda: Skeleton (PPM)

14 trooppista punk-hittiä, joita on pakko soittaa uudestaan ja uudestaan. Levyä kuunnellessa ei voi pysyä paikallaan niin hektistä meno välillä on. Tuoretta punkkia trooppisilla ja noisahtavilla mausteilla.

12. The National: Boxer (Beggars Banquet)

Kaikki varmaan tietää. Kutoo itsensä hitaasti sisälle alitajuntaan.

13. Sufjan Stevens: Illinois (Asthmatic Kitty)

Vois olla yhtä hyvin Michigan. Illinoisilla on kuitenkin vielä huikeampia biisejä. Kokonaisuutena myös aivan huikee unohtamatta hienoja orkestraatioita.

14. Bloc Party: A Weekend In The City (Wichita)

Haisee ja maistuu viikonlopulle. Vaikeemmin avautuva kuin Silent Alarm, mutta monipuolisempi.

15. Radiohead: Kid A (EMI)

Kuulin ekaa kertaa 2006? Laajensi tajuntaa, että on mahdollista tehdä Kid A.

16. Wolf Parade: Apologies To The Queen Mary (Sub Pop)

Persoonallinen indierock levy. Spencer Krugin koskettimet kohtaa muun bändin = loistavaa.

17. Arcade Fire: Funeral (Merge)
 
Joskus aikoinaan tää oli kaikista paras. Sen jälkeen kiinnostus hiipu ja Neon Bible ei oo yhtä hyvä, vaikka hyvä onkin. Loistava levy tää silti on ku aina välillä löytää tiensä soittimeen.

18. The Mars Volta: Frances The Mute (Universal)

5 Biisii lähes 80 minuuttii. Paljon ihme haahuiluu ja biisit sinkoilee paikasta paikkaan. Kokonaisuus pysyy silti loistavasti kasassa. Mars Voltan paras levy, vaikka nykyään en enää hirveesti bändiä kuuntele.

19. The White Stripes: Elephant (XL)

Joskus aikoinaan tää oli raaempaa ja rockimpaa kuin mitä olin kuullu aikasemmin. Herätti mua tajuumaan, että valtavirran ulkopuolellakin on elämää. Ilman tätä levyy kuuntelisin ehkä vielki Linkin Parkii.

20. Limp Bizkit: Chocolate Starfish And Hot Dog Flavoured Water (Interscope)

Vuonna 2000 en kuunnellu Kid A:ta. Kuuntelin tätä ja tää oli paras.







Kunniamaininnat:

Times New Viking: Rip It Off
Health: Health
Burial: Untrue
Beirut: Flying Club Cup
Sigur Ros: Takk
Four Tet: Rounds
The Strokes: Is This It
Explosion In The Sky: Those Who Tell The Truth Shall Die, Those Who Tell The Truth Shall Live Forever
Mew: And The Glass Handed Kites
Foo Fighters: One By One
Franz Ferdinand: s/t
Fuck Buttons: Tarot Sport
Atlas Sound: Logos
Múm: Finally We Are No One
Broken Social Scene: s/t
Gang Gang Dance: Saint Dymphna
Paavoharju: Laulu Laakson Kukista
Joensuu 1685: s/t
The Hives: Veni Vidi Vicious

Joskus vaik mahas kiertää on hyvä olo...

Smith Westerns on alle 20 nuorii miehii. Ja mistä muusta sen ikäset pojat laulaa ku tytöistä! Eikä sen ikäsillä pojilla oo varaa kunnon äänityslaitteisiin eli levy äänitetään jonkun makuuhuoneessa. Ei haittaa ku biisit on niin hyvii! Viime vuonna ilmestyi s/t debyyttilevy, jonka kannessa ripataan Nirvanan Nevermindii.



Mika Miko on hienoin tyttöbändi mitä tiiän. Energiaa ja asennetta löytyy. Valitettavasti bändi hajosi vuoden vaihteessa. Mika Miko julkaisi 2 levyä, yhden EP:n ja sinkkuja. Suosittelen tutustumaan.



Sitten vielä hiukan Eric Copelandia, jonka emobändi on Black Dice. Soolona Copeland on (ehkä) jopa Black Dicea oudompaa. Copeland yhdistelee musiikissaan mitä ihmeellisempiä ÄÄNIÄ, samplejä ja ties mitä. Fun Dink Death on helpoimmin lähestyttävää Copelandia tähän mennessä ja toimii hienosti. Videokin on hieno. Copeland on julkaissut 2 levyä ja sinkkuja. Avartaa ihmeesti maailmankatsomusta.  



Loppuun sanon vielä että Bloodbuzz Ohio on hyvä ja Here We Go Magicin uusi biisi  Collector on hyvä.

Synttärilahjoja

Liars ja Mute antaa meikäläiselle parhaan mahdollisen synttärilahjan, kun uusi Sisterworld levy ilmestyy syntymäpäivänäni 8. maaliskuuta. Ainoat huolenaiheeni ovat, että levy tulee 99,9% varmuudella vuotamaan nettiin ennen tätä päivää enkä tiedä voinko vastustaa himoani ja olla lataamatta sitä, ja löytyykö levy suomen levykaupoista juuri 8.maaliskuuta. Toisaalta en ole varma pääsenkö edes ostamaan sitä juuri kyseisenä päivänä.

Eilen luin lisää hyviä uutisia. Indie Shoegaze rockarit Titus Andronicus julkaisee uuden albuminsa The Monitor:n (XL Recordings) 9. Maaliskuuta! Tätä levyä olen odottanut myös paljon, sillä vuoden 2007 lätty The Airing Of Grievances on suht eeppinen rockpläjäys. The Monitor on vaatimattomasti teema albumi, joka käsittelee amerikan sisällissotaa ja sen vaikutuksia aina nykypäivään asti. Vierailijoita levyllä on ainakin Vivian Girlsistä, Hold Steady:sta ja Ponytailista. Lopuksi vielä mainittakoon, että levyn kansitaide näyttää erittäin hyvältä ja bändin laulaja kuulostaa välillä Conor Oberstilta, joka laittaa lopulta rockkivaihteen silmään ja se sitten se on menoa.

Biisilista:

1. A More Perfect Union
2. Titus Andronicus Forever
3. No Future Part Three: Escape from No Future
4. Richard II or Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds
5. A Pot In Which To Piss
6. Four Score and Seven
7. Theme from "Cheers"
8. To Old Friends and New
9. ...And Ever
10. The Battle of Hampton Roads

Four Score And Seven julkaistaan 7'' singlenä, jossabiisi on jaettu kahteen osaan pituutensa takia. Se on kuunneltavissa bändin Myspacessa ja sen saa ladattua (suositellen) hype masiinasta.

Ensi vuosi näyttää muutenkin erittäin lupaavalta uusien levyjen suhteen. Näiden edellämainittujen lisäksi ainakin Interpol, The National, Infinite Body, Pantha Du Prince, No Age tulevat näin äkkiseltään mieleen, jotka ovat julkaisemassa uutta materiaalia, Jee!

Niin ja tänään yllätyin, kun mäkkärissa soitettiin The Nationalin Mistaken For Strangers. En tiennyt, että mäkistä olisi siihen. Voisin myös tässä jossain vaiheessa julkaista jotain omaa listaa vuoden parhaista lätty lätykäisistä.