Infinite ♡ Without Fulfillment

Ei muuta. (Vapise Lady Gaga)

Grimes - Genesis

Visions 12. maaliskuuta. 4AD julkaisee. Sairasta. Odottaa. Parasta.

No Pain in Pop

No Pain in Pop on pienlevylafka Lontoosta ja yksi omista suosikeistani. Yhtiöllä tuntuu olevan käsittämätön vainu julkaista uutta ja oikeasti pikkuisen uudenlaista musiikkia, ja kaiken lisäksi vielä hyvää sellaista. Kaikista yhtiön artisteista ei tietenkään tule lemppareita, mutta jokainen uusi julkaisu on vähintään tutustumisen arvoinen. Tähän mennessä yhtiön julkaisuiden listalta löytyy jo isommiksi kasvaneita nimiä: Health, Telepathe, Veronica Falls, Forest Swords, Trailer Trash Tracys, Nite Jewel ja tämän vuoden kovimman ep:n julkaissut Echo Lake. Tässä lisää yhtiön lähiaikojen herkkuja:

Doldrums on 21-vuotias Airick Woodhead Montrealista. Alkuun I'm Homesick... kuulosti aika kakofoniselta. Useammat kuuntelut paljastavat jälleen kerran pinnan alla piilevän erinomaisuuden. Tulevaa Empire Sound ep:tä on syytä kuulostella tarkkaan.

 Doldrums - I'm Homesick Sittin' Up Here In My Satellite by NO PAIN IN POP

Grimes on täältä ja muualtakin jo tuttu. Uusi levy Visions on tulossa ensi vuoden alussa ja sitäkin voisin tässä puffata, mutta ei mennä aiheen ulkopuolelle. No Pain in Pop uudelleen julkaisi alkusyksystä Grimesin debyytin Geidi Primes. Se esittelee vielä raakileen artistin, mutta on osoitus lahjakkuudesta, joka pinnan alla piilee. Geidi Primes on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kanadalainen Arbutus julkaisi sen alun perin kasettina ja digitaalisena. Heidän sivuiltaan sen saa ladattua ilmaiseksi/lahjoitusta vastaan.



No Pain in Pop julkaisi hiljattain myös Pattenin debyytin GLAQJO XAACSSO (kyllä, oikeinkirjoitus tarkitettu). Mystinen tuottaja tykkää kommunikoida lähinnä urlien välityksellä. Pattenin musiikki hämmentää. Sitä on vaikea asettaa muotteihin. Silti se onnistuu kiinnostamaan. Pitää vielä keksiä, että milloin tätä sitten haluaisi kuunnella, niin kuin noin useammin siis.

Grimes

Huhtikuussa innostuin Grimesin Vanessa biisistä/videosta ja pohdin mikä Grimes oikein on naisiaan. Samalla lupasin ottaa selvää, mistä Grimes on tehty. Välillä nämä kirjoitukset ovat pelkkää innostumista, mutta välillä myös aikaisia tärppejä - mututuntumalla löydettyjä herkkuja. Silloin minun on innostuneisuudeltani mahdotonta tehdä syvempiä analyyseja ja parin kuuntelukerran perusteella niille ei edes ole mitään pohjaa. Silti maailma tarvitsee lisää päätöntä innostumista tiukkojen analyysien sijaan. Ne ehtii tehdä myöhemminkin.

Grimesin aka Claire Boucherin musiikista välittyy sama innostuneisuus - maailma joka on täynnä mahdollisuuksia. Grimesin musiikin voi nähdä perusteiltaan elektronisena pop-musiikkina, mutta silti sitä on vaikea asettaa mihinkään kategorioihin, joihin se tuskin edes haluaa kadota. Se haastaa kokeellisuudellaan ja hurmaa melodisuudellaan. Parhaimmillaan kiinnostavat taustat, rytmit ja henkeäsalpaavat laulumelodiat muodostavat henkitysvaikeuksia aiheuttavia lopputuloksia. Tällöin turhan tärkeillä analyyseilla ei tee mitään. Tärkeintä on innostua ja nauttia siitä mitä kuulee. Crystal Ball on sitä parhaimmillaan. Se on vuoden parhaita biisejä ja tykkään myös videosta.



Sekä Vanessa että Crystal Ball löytyvät toisen kanadalaisartisti D'eonin kanssa julkaistulta splitti 12-tuumaiselta Darkbloom julkaisijana Arbutus ja Hippos in Tanks. Uutta levyä on lupailtu ensi vuodeksi. Luultavasti viimeistään silloin räjähtää.

Viime vuonna Grimes julkaisi Halfaxa nimeä kantavan levyn ja myös se sisältää samoja herkkuja. Erityisesti Devonin laulumelodiat tekevät sielusta sulaa vahaa.

 Grimes - Devon by Arbutus Records

Grimes: Vanessa

Pari biisiä Grimesilta kuulleena en vielä osaa sanoa mitä se on, mikä on positiivista. Viimeistään Vanessa todistaa Grimesin hyvyyden. Sen yksinkertaisen melodisuuden teho kasvaa kuuntelukertojen lisääntyessä ja nehän vain lisääntyy. Taidan ottaa tulevaisuudessa selvää mistä tässä on oikein kyse. Pisteet myös videosta, jonka Grimes on ohjannut itse.


Grimes - Vanessa from Arbutus Records on Vimeo.