Mitä sitä turhia jaarittelemaan, jos joku toimii niin se toimii. Beach Fossilsin Slowdive tulkinta löytää tasapainon näiden kahden bändin ilmaisun väliltä ja tuo esiin uusia piirteitä fossiili leiristä. Rikkaasti kihisevän udun parissa viettää helposti hetken jos toisenkin.
Kappale on osa kokoelmaa, jonka avulla lähiaikoina toimintansa aloittava musiikkisivusto Ad Hoc kerää varoja. Altered Zonesin kuolema viime vuoden lopulla oli ikävä juttu, mutta uskon että osittain samojen tekijöiden / blogien pyörittämä Ad Hoc tulee olemaan yhtä hyvä ellei jopa parempi omaehtoiseen musiikkiin keskittyvä sivusto kuin edeltäjänsä. Pian se nähdään.
Dive on Beach Fossils kitaristi Cole Smithin johtama poppoo. Soundi ei karkaa kovinkaan kauas fossiileiden kaikupop tunnelmoinnista, vaan kaikua käytetään vielä enemmän. Muutoin vaikutteita haetaan krautin maailmasta. Dive sopii täydellisesti Captured Tracksin rosteriin.
Ensimmäiset biisit lupaavat hyvää, mutta aivan myyty en vielä ole. Debyyttialbumi varmasti kertoo enemmän sitten joskus tulevaisuudessa.
Oisko rantafossiileiden ensimmäinen video? Huomaa, että on tehty huolella. Videoprojektia luotaavan haastettelun mukaan aikaa on käytetty kuukausi. Video ei avaudu minään ahaa elämyksenä vaan on enemmän fiilistelyä. Kauniista kuvista siirrytään toisiin kauniisiin. Tälläisiä videoita näkisi mielellään enemmänkin. Biisi on Beach Fossilsin What A Pleasure ep:ltä.
Ei paljon uutta auringon alla, mutta tarpeeksi. What a Pleasure EP:llä Beach Fossils jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja muutokset ovat kosmeettisia. Jos tykkäät bändistä, kuuntele. Jos et, ei ehkä kannata nytkään vaivautua. Jos et ole vielä kuunnellut, suosittelen.
Moments on minuutin mittainen levyn tunnelmaan johdattava intro, jonka jälkeen kitarat alkavat kutoa melodioita kuulijan ympärille senttimetrin tarkkuudella. Euphorinen pöhö jatkuu läpi pitkän 8 biisiä (tai 7 biisiä, jos kuuntelet vinyyliltä) sisältävän EP:n.
Woken up and here I am
All too fast to understand
Tuotanto on tällä kertaa hitusen viilatumpaa - kitarat soivat entistä puhtaammin ja uusia sävyjä on hiukan. Biisimateriaali on tutun tasalaatuista. Yksittäisiä huippukohtia on vaikea löytää. Pitemmän päälle saman kaavan toistaminen voi osoittautua ongelmaksi bändille, mutta vielä biisikynän tylsistymistä ei ole havaittavissa. John Pena on nyt kirjoittanut biisejä yhdessä Dustin Paysernin kanssa. Out in The Way on tehty yhteystyössä levy-yhtiö kaveri Jack "Wild Nothing" Tatumin kanssa ja kuulostaa bändien suoralta siitokselta. Oma suosikkini on tällä hetkellä nimibiisi, mutta kuunteluiden myötä suosikeiksi ovat nousseet jossain vaiheessa kaikki levyn kappaleet.
Beach Fossils tekee edelleen täydellisen yksinkertaista ja koukuttavaa poppia. Lauluissa on edelleen kyse pienistä hetkistä, jotka menevät ohi aivan liian nopeasti. Onneksi levyn voi aina soittaa uudelleen. Viime aikoina repeat nappula onkin saanut osakseen kohtuutonta käsittelyä.
Pitchfork lupaili uutta levyä vielä tämän vuoden puolella, joten sitä odotellessa repeat.
Uusi Beach Fossils sinkku ulkona 12. lokakuuta Captured Trackisillä. Havaittavissa edelleen samaa hyvyyttä kuin toukokuisella debyyttialbumilla. Kesällä en kuunnellutkaan bändiä niin paljon kuin olisin luullut. Nyt syksyn tullen kuulostaa jälleen paremmalta. Seuraavaksi ManU- Liverpool, kun kerrankin ilmaiseksi näkee.
Blogi saa rauhan, koska suuntaan seuraavaksi viikoksi muille maille tuntemattomille, mikä tekee hyvää molemmille osapuolille. Ainakin nämä biisit tulevat soimaan lomasoundtrackilläni.
Tänä vuonna hienoja albumeja sen kun tuppaa tulemaan ovista ja ikkunoista. Wild Nothingin Gemini on uusin tulokas tässä sarjassa. Jos alkaa tarkemmin miettimään, Gemini kisaa myös vuoden debyyttialbumin tittelistä, koska muita varteenotettavia ehdokkaita ei juuri mainitsemaani Beach Fossilsia lukuunottamatta ole ilmaantunut. Wild Nothing - Summer Holiday by musicmule
Levy-yhtiöistä puheenollen Captured Tracks tekee hattutempun julkaisemalla 25. toukokuuta sekä Geminin, että Beach Fossilsin. Yhtiö pyyhkii pöydän aikalailla tyhjäksi. Seuraavalla viikolla on sitten taas uudet kujeet, mutta kova veto kyseessä, kun miettii näiden kahden levyn laatua. Captured Tracks on muutenkin levy-yhtiö, jonka tekemisiä kannattaa seurata aika tarkkaan, koska levy-yhtiö pomo Mike Sniperilla on taipumus julkaista uusien/nousevien/unohtuvien/hyvien/loistavien/niiden joista en itse tykkää mutta muut saattavat tykätä yhtyeiden levyjä ja sinkkuja. Wild Nothing - Cloudbusting (Kate Bush Cover) by musicmule
Itse Gemini on hiukan synkkää, mutta samalla toiveikasta syntetisaattori ja kitaravetoista makuuhuone/unelma poppia. Tämänpäivän taistelutovereista mieleen tulee Pains Of Being Pure At Heart. Vanhempia vertailukohtia itselle mieleen tulee The Smiths, The Cure. Wild Nothing ei kopioi mitään suoraan vaan kierrättää juttuja vähän sieltä täältä muokaten oman juttunsa. Geminillä kappaleiden kirjo on hyvin laaja. Suuremmassa osassa kappeleita äänikuvaa hallitsevat unelmoivat koskettimet ja muutamassa kappaleessa mennään kitaran tahtiin tyrmäävin seurauksin (Summer Holiday), joka oli rakkautta ensi kuulemalta.
Wild Nothingin takana on 21-vuotias ihmenuorukainen Jack Tatum. Kun ulkona sataa tai oman pään sisällä on sade- tai ukkoskuuroja, Wild Nothing antaa sateen sataa ja sen jälkeen paistaa taas aurinko. Gemini saa paremmalle mielelle silloin, kun sitä tarvitsee ja toimii tämä tietysti muulloinkin/nyt heti.
Aikaisemmin hehkutin jo Beach Fossilsia vain parin kappaleen perusteella. Captured Tracks julkaisee bändin ensimmäisen kokopitkän 25. toukokuuta ja aihetta hehkutukseen on lisää ja paljon. Levyn piti alunperin ilmestyä jo huhtikuun alussa, mutta julkaisupäivä siirtyi. Levy sitten vuoti nettiin huhtikuun alussa. Pakkohan se oli kuunteluun saada ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Jokainen levyn 11 biisistä on loistava. Ainoa miinus on, että kappaleiden soundimaailma on hyvin samanlainen, jos ei tykkää yhdestä biisistä ei luultavasti tykkää muistakaan. Itse en valita, kun kappaleet ovat niin kovatasoisia ja paremmalta kuulostavia kitaroita kuulee harvoin. Kaikua riittää valaidenkin tarkoituksiin. Kuuntele, vaikka Vacation, Daydream, Twelve Roses, Lazy Day, Golden Age... Yksinkertaiset biisit koukuttavat 1-3 kuuntelulla todella pahasti. Yksinkertaisuus on myös levyn suurin vahvuus. Kappaleissa ei ole mitään turhaa, mikä voi toisaalta olla jollekin ongelma. Sanoitukset käsittelevät biisien nimien mukaan kesää, lomaa, rauhoittumista ja pohdiskelevat elämän suuria pieniä asioita.
Levyn äänimaailman minimalistisuus tuo mieleen The XX:n, mutta toisin kuin The XX, levy on tehty valoisia vuodenaikoja varten. Tykkään paljon levyn rytmeistä, jotka muodostuvat seisovan rumpalin yksinkertaisen tehokkaasta paukutuksesta. Suuri plussa runsaasta tamburiinien käytöstä, linnunlaulusta ja meren äänistä.
Beach Fossils alkoi Dustin Payseur:n sooloprojektina ja hän on vastuussa kaikista levyn kappaleista. Keikoille Payseur on koonnut Beach Fossilsista itselleen nelihenkisen yhtyeen. Viime vuonna bändi keräili nimeä internetin ihmeellisessä maailmassa parin kappaleen voimin. Olen tyytyväinen etten lähtenyt jo silloin bändin kelkkaan, koska albumin odotuksesta olisi voinut tulla hyvin piinallinen kokemus.
Loppupeleissä levyä kantavat huikean hyvät biisit, joita on pakko soittaa uudelleen ja uudelleen. Harvoin tulee vastaan näin hyviä kitarapop levyjä. Voin olla melkein varma, että jotain samankuuloista on tehty aiemminkin, mutta itsellä ei ole hajua siitä. Jos satut tietämään jotain saman kuuloista, otan ilolla tiedon vastaan. Uudemmista yhtyeistä mieleen tulee tunnelman ja soundien puolesta Real Estate. Tähän mennessä Beach Fossils on ollut kevään kuunnelluin levyni ja tuskin se siitä paljon muuttuu varsinkin nyt, kun säät muodostavat suloisen symbioosin Beach Fossilsin kanssa.
Toimii myös livenä. Twelve Roses tämän vuoden SXSW festareilla.
Viime päivinä on tullu kuunneltua ylivoimaisesti eniten kesämusaa. Alkaa pikku hiljaa hajoo pää tähän talveen. Aurinko onneks jo paistaa, mutta sais tulla jo lämpimämpää. Tahdon lämpimään ja lomalle.
Pari päivää sitten kirjoittelin jo Beach Fossils:sta, joka on osoittautunut ehkä uudeksi suosikiksi. Tänään sitten olen kuunnellut oikeastaan vain Ducktailssia. Viime sivuutin bändin hiukan ylenkatsoen. Levy tuli pyöräytettyä pari kertaa läpi, todettua ihan kivaksi ja pari biisiä erinomaisiksi. Tänään tajusin, että erinomaiset biisit (Beach Point Pleasant, Friends..) ovat kerrassaan loistavia ja muut vähintäänkin hyviä. Koko päivän olen ollut mielessäni lämpimässä, rannalla ja sulkenut silmäni ulkona vaanivalta lumisateelta ja harmaudelta. Ducktailssista huokuu nostagiaa, mutta samaan aikaan soundi voi olla hyvinkin futuristinen.
Landrunner on Ducktaillisia rokimmillaan muut biisit ovat chillimpää kamaa.
Ducktailssin takana on yksi mies Matthew Mondanile, joka on tuttu myös eräästä Real Estate nimisestä bändistä, hänellä on myös toinen sooloprojekti nimeltä Parasails, josta minulla ei ole mitään hajua, mutta luultavasti samoissa rantatunnelmissa liikutaan. Ducktails julkaisi viime vuonna Ducktails ja Landscapes nimiset pitkäsoitot. Jos Real Estate nappaa ja pelkät lo-fi instrumentaali kappaleet eivät haittaa niin tämä on täydellinen ensi kesän soundtrack yhdessä Real Estaten ja Beach Fossilsin kanssa. Tai sitten tämän parissa voi jo nyt sulkea silmät ja kuvitella kesän lämmön, kuten itse aion tehdä. Rantahietikolla tavataan.
Loppuun vielä hieno live video Beach Point Pleasantista. Ray Concepcion on kuvannut videon ja vimeosta löytyy paljon hienoja ja hyviä hänen kuvaamiaan live videoita.
Parin viime päivän ajan Beach Fossils on tehnyt maailman parhaat biisit. Viime aikoina beach ja chill käsitteisiin liittyviä bändejä on tullut ovista ja ikkunoista, osa hyviä, osa huonoja. Beach Fossils on nimensä perusteella eri sarjaa. Jos muut chillwawerit ja rantapopparit ovat kärventyneet aurinkoisilla hiekkarannoilla, Beach Fossils vasta kömpii esiin rantahiekasta, jossa se on vuosimiljoonia imenyt itseensä rannan rentoa meininkiä ja auringon lämpöä.
Beach Fossils tuo hyvin paljon mieleen loistavan Real Estaten. Siinä yhdistyy sama rentous ja loistavat pop-biisit. Kitarakuviot ovat nopeampi ja edestakas sätkivät rytmit hektisempia.
Debyyttilevyn julkaisevat Captured Tracks (jälleen) ja Woodsist ensi kuun alussa. Woodsist julkaisee myös uuden Woods levyn At Echo Lake 5.päivä toukokuuta. Psyke-pop bändin hieno edellinen levy oli viime vuonna julkaistu Songs Of Shame.
