Real Estate: Days (Domino)

Vaikka seuraan uutta musiikkia paljon, ei ole mitään takeita siitä, että parin biisin hehkutuksista kehkeytyy pitempiaikaisia suosikkeja. Real Estatesta olen pitänyt bändin ensimmäisestä kiertue cdr:stä asti, jonka poistin aikoinaan lillumasta internetissä. Uusi albumi Days on osa tätä jatkumoa. Se laskeutuu kevyesti vuoden top-5 levyjen joukkoon.

It's Realin uusi video on ihan paras.



Daysin soittaminen ensi kertaa oli kuin tutun karamellin syöminen pitkästä aikaa. Kääreet olivat saaneet uuden designin eikä maustakaan voinut olla enää täysin varma. Makeisen hitaasti sulaessa suun sopukoissa maistelin sen aromeja. Om nom... maistuupa hyvälle, samat vanhat maut ovat tallella, ei ollenkaan hapanta, vanhat hyvät aromit erottuvat entistä selkeämmin. Taidanpa ottaa toisen. Mitä useamman makeisen söin sitä varmempi olin, että kyseessä on yksi suosikki makeisistani.

Musiikillisesti Real Estate tuo edelleen mieleen rannan, aallot, auringonvalon, palmut... mutta ranta on kuitenkin se paikka minne musiikki johtaa. Teksteissä liikutaan lähiöissä - siellä missä arkielämä tapahtuu. Pienillä eleillä yhtye maalaa tarkkoja arkielämän tuokiokuvia: nostalgiaa, etsimistä, toivoa ja tuo esiin tavallisten asioiden kauneuden. Seesteisen pinnan alla piilee aimo annos merkityksiä. Kakkosbiisi Green Aisles tiivistää hyvin mistä bändin musiikissa on kyse:

All those wasted miles
All those aimless drives through green aisles
Our careless lifestyle 
It was not so unwise, no

Kokonaisuudessaan Days on erinomainen pop-levy, jotka lopulta ovat aika harvassa. Suosikkibiiseiksi ovat nousseet ainakin siipimiesten kynimät kappaleet. Instrumentaali Kinder Blumen on kitaristi Matthew Mondanilen (Ducktails) taidonnäyte ja vie vahviten kohti rantaviboja. Basisti Alex Bleekerin kirjoittama ja tulkitsema Wonder Years on toiveikas tuutulaulu, jonka alussa tehdään kunniaa The Zombiesille. Kappaleen lopussa mukaan astuu Mondanilen nestemäisissä pedaaleissa uitettu kitara, joka muutoinkin on yksi Real Estaten vahvimmista aseista.



Joidenkin arvioiden perusteella olen saanut kuvan, että Real Estaten maailma joillekin on liian pliisu. Se ei räjähtele tai tavoittele taivaita, vaan on piirun tarkkaa työtä, jossa ei ole huteja. Kun levyä ajattelee tarkemmin, ihanne voisi olla että oikealla maailmalla ja Daysilla ei olisi kovin paljon eroa. Elämä, kun on päiviä vaan, kuten bändi lopussa toteaa:

There goes the day
Oh what a shame
Its ok, that's all the same
It's all right, it's ok
Because tonight is just another day

Sen kunniaksi on hyvä laittaa Deerhuntermaiset psykedelia jamit pystyyn. Arkielämän euforiaa.



Days@Spotify
Hyvä kansijuttu Real Estatesta@Fader
+ Real Estate coveroi brittibändi Feltiä keittiössä@Fader

Paljon Paljon juttui uutisiii ja pari kotimaista piisiii - Kukaan ei voi ainakaan väittää että kalastelisin lukijoita hämäävällä otsikolla

Ensimmäisenä tarjolla on kaksi levy-yhtiö uutista. Ensimmäisen aika moni jo varmaan tietää. Nick Triani on perustanut uuden kotimaisen levy-yhtiön Solitin. Hieno uutinen, kuten myös yhtiön rosteri näin alkuun. Erityisesti odotan Black Twigin tulevaa levyä. The New Tigers on täysin uusi tuttavuus ja lyhyt ensivaikutelma oli positiivinen. Siin olis maistiaisii.

Latest tracks by thenewtigers

Toinen uusi levy-yhtiö on Ducktails/Real Estate/Predator Vision/Parasails mies Matthew Mondanilen perustama New Images. Sen kaksi ensimmäistä julkaisua ovat Killin' The Vibe 12" ja kotimaisen Tomutontun (Kemiallisten Ystävien Jan Anderzenin sooloproggis) uusi levy Elävänä Planeetalla. Hyvin hyvin mielenkiintoista.

Tomutonttu - Donovan by New Images

Sitten ulkomaan sähkeisiin.

Domino haali talliinsa Real Estaten, jonka kovasti odotettu kakkoslevy näkee päivänvalon näillä näkymin ensi syksynä. Samalla Domino julkaisee myös bändin jäsenten sooloprojektien Ducktailsin ja Alex Bleekerin tuotantoa. Uu Yeah!

Ihana St. Vincent julkaisee julkaisee uuden levynsä Strange Mercy syksyllä 4AD:n toimesta. Alunperin oltiin jo menossa naimisiin Marry Me levyn tiimoilta, mutta sitten St. halusi alkaa näyttelijäksi, joten katsotaan nyt miten käy tällä kertaa. Lisätietoja heti kun niitä on tarjolla!

Sää on illalla etelässä sateinen. Huomisesta säästä ei ole vielä tänään tietoa, joten siitä lisää huomenna. Hyvää illan jatkoa.

Wild Beasts: Smother (Domino)

Kahden vuoden takainen Two Dancers levy pääsi yllättämään ennakoluuloisen ihmisen täydellisellä ennakkoluulottumuudellaan. Tämä osui juuri siihen saumaan kun aloin kallistumaan kohti ajatusta, että Englantilainen indierock on geneeristä ja tylsää. Wild Beasts kun on kaikkea muuta kuin tylsää ja tunteetonta nuorien poikien egon pönkitystä. Sikäli on melkein naurettavaa miten munattomilta Wild Beasts saa monet kollegoistaan näyttämään. Sama linja jatkuu uudella Smother levyllä.



Bändin musiikki leikittelevän kevyttä ja musikaalista olematta silti huttua. Smother ei ole vaikea levy omaksua, mutta siitä löytyy paljon syvyytta ja tarttumapintaa sitä etsivälle. Se on edeltäjäänsä rauhallisempi ja musiikillisesti skaala on entistä leveämpi. Tutustuessani bändiin toisen vokalistin Hayden Thorpen persoonallinen falsetti vaati pientä totuttelua, mutta nykyään tykkään siitä sitä enemmän mitä enemmän sitä kuuntelen. Thorpen äänessä on teatraalista voimaa ja herkkyyttä - usein lähes samaa aikaa. Bändin basisti ja toinen vokalisti Thom Fleming ei jää paljoa jälkeen ja varsinkin herrojen yhdessä suorittamat harmoniat ovat todellista herkkua korville. Vokaalit eivät ole enää yhtä kreisejä kuin Two Dancersillä, mutta edelleen erittäin nautittavia.



Herkulliset rytmit ovat yksi bändin vahvimmista aseista, vaikka niitä onkin tällä kertaa riisuttu. Mukana on edelleen polveilevia rumpukomppeja, jotka toistuessaan muodostavat ikään kuin looppeja. Soitanta on hienovaraista ja oikein käytetyillä pienillä elementeillä saadaan paljon aikaan. Avara elekronisen musiikin tilantunnusta muistuttava äänimaailma ei tukehduta kuuntelijaa, vaan viettelee joka kuuntelulla lisää. Levyn avaava Lion's Share on pikku hiljaa noussut suosikiksi. Loop The Loop iski heti ja vieläkin kovaa. Burning paljasti itsestään täysin uusia puolia huolellisella kuuntelulla hyvästä äänilähteestä ja muistuttaa miksi äänentoistoon kannattaa panostaa.

On vaikeaa olla puolueeton näin hyvän bändin edessä. Tiivistetysti Wild Beasts on muodostumassa yhdeksi suosikki bändeistäni ja Smother hyvä levy, jolla Wild Beasts astuu jälleen askeleen eteenpäin urallaan. On sääli, jos tämä levy ei nosta yhtyeen suosiota seuraavalle tasolle. Levyltä ei varsinaisesti löydy We Still Got The Taste Dancin' Our Tonguesin kaltaisia täydellisiä singlejä, mikä syö mahdollisuuksia miellyttää massoja. Mutta Wild Beasts ei olekaan olemassa miellyttääkseen ketään, ja niitä hedelmiä kerätään nyt ja tulevaisuudessa vielä lisää.