Kuka ei tykkää Pandasta?

Tykkääjiä tuntuu löytyvän mutta missä ovat vihaajat? Eivät pidä ainakaan itsestään meteliä. Zombykin tykkää Pandasta ja toisin päin. Yhdessä he ovat tehneet kappaleen Things Fall Apart Zombyn tulevalle levylle Dedication, jonka 4AD julkaisee kesällä. Ja se joka väittää arvanneensa Zombyn liittyvän 4AD:n talliin, huijaa ja pahasti. 4AD kahmii jatkuvasti hyviä artisteja listoilleen. Lisätietoja voi käydä katsomassa heidän sivuiltaan.

Zombya ei vielä Flow:n virallisilla listoilla näy, mutta hänen myspacessaan ja 4AD:n nettisivuilla Flow lukee, joten sopii toivoa, että se on totta.

Panda Bear: Tomboy (Paw Tracks)

Tomboy näki viime viikolla vihdoin päivänvalon. Vaikka kaikki eivät sen julkaisuun aina uskoneetkaan, oli se yksi tämän vuoden odotetuimpia levyjä ihan yleisesti sekä omissa kirjoissani. Odotukset ovat siis kovat ja luulisi Noah Lennoxin aka Panda Bearin omilla harteilla olleen paineita klassikkostatuksen saavuttaneen Person Pitchin jälkeen. Miten tehdä seuraaja levylle, joka innoitti emobändi Animal Collectivea tekemään toisen merkkipaalualbumin Merriweather Post Pavilionin luoden yhdessä kasan seuraajia ja jäljittelijöitä, joiden tekemisille joku keksi nimen chillwave. Niin.



Omissa kirjoissani Noah Lennox on yksi tämän päivän musiikillisista visionääreistä, joka kulkee rohkeasti omia polkujaan. Person Pitch rakentui samplaamisen taiteen varaan ja tällä kertaa Lennox halusi jälleen uudistaan soundiaan. Haastatteluissa hän on maininnut saaneensa inspiraatiota levyyn mm. Nirvanan ja White Stripesin yksinkertaisen voimakkaasta kitaramusiikista.

Tomboylla tasoja onkin karsittu selvästi. Suurin osa Person Pitchia hallinneista sampleista on poissa ja niiden tilalle on yksinkertaisempaa instrumentaatiota. Pääosassa ovat yksinkertaiset biitit, efektoitu kitara ja muuten vahvasti efektoidut äänet, joiden alkuperää on monesti hyvin vaikea selvittää. Eniten vanhasta muistuttaa Pandan niin ikään vahvasti efektoidut ja kerrostetut vokaalit. Jos jotain valittamista pitää keksiä, ajoittain efektejä voisi käyttää hiukan vähemmän ja löytää sitä kautta inhimillisempää otetta. Välillä sanoituksista on tuskallisen vaikea saada selvää, kun niitä ei ole sisällytetty kansiin. Pidän Lennoxin ihmisluontoa pohtivista sanoituksista, joten pitää etsiä niitä sitten internetistä.



Yli puolet levystä oli julkaistu singleinä jo ennen levyn julkaisua. Haittaako se? Ei tosiaan ja perusteluja löytyy. Pandan musiikilla on tapana vaatia kuuntelukertoja ja kasvaa ajan mukana. Kun kaikki aikaisemmin julkaistut kappaleet muodostavat levyn ensimmäisen puoliskon, on levyyn helpompi päästä sisälle. Eivätkä versiot ole singleversioita, vaan Sonic Boom miksasi ne uudelleen Pandan kanssa ja levyversiot kuulostavat vielä singleversioita paremmilta. En ollut täysin vakuuttunut mm. You Can Count On Me:n ja Tomboyn singleversioista, mutta kuultuani levyversiot olin heti myyty. Albumilta ei löydy huonoa biisiä ja luulen suosikkibiisien olevan lähinnä makuasioita. Itse pidän Dronen ja Scheherazaden rauhallisemmasta maalailusta, Alsatian Darnin kasvavasta tamppauksesta ja Afterburnerin teknoilusta. Alkupuolen popimmista biiseistä Tomboy ja Slow Motion miellyttävät eniten. Benfican voi laskea yhtä nautittavaksi levyn päätökseksi kuin Person Pitchin Ponytail.



Noah Lennox on artisti, jolla on visio, jota kohti hän kulkee niin kauan kunnes on itse tyytyväinen. Hän etsii ja luo uutta koko ajan. Jo se tekee jokaisesta hänen levystään merkittävän. Tomboyta sai odottaa neljä vuotta, mutta se on lyhyt aika ehkä koko elämän pituisesta suhteesta. Tomboy kuulostaa heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla hyvältä, vaikka ei välttämättä anna paljon itsestään. Kuuntelukerrat avaavat kokonaisuutta vähitellen. Itselläni on tällä hetkellä noin 15-20 kuuntelukertaa takana. Muistan aikoinani kuunnelleni itsepintaisesti Person Pitchia. Se ei silloin ollut itselleni tutuinta musiikkia enkä oikein tiedä miksi jaksoin kuunnella sitä. Joku viehätys siinä oli ja lopulta levy aukesi. Kun näin käy, voi levyn seurassa viettää parhaimmassa tapauksessa koko loppuelämänsä.

Tomboy kuulostaa luultavasti ensi viikolla paremmalta kuin tänään ja tulen löytämään siltä uusia puolia vuoden päästä. Toivottavasti 15 vuoden kuluttua lapseni kaivavat sen pölyttyneenä jostain pölyisestä nurkasta ja pyörivät lattialla musiikista huumaantuneina. Samalla voin itse muistella, että oli se Noah Lennox joskus kova jätkä, kun teki tämän levyn.

Spotify

Huhtikuu näyttää hyvältä

Times New Viking on hypännyt Matadorilta Mergen talliin. Mergeä ei ole tunnettu minään räkäisen lo-fin kotipaikkani. Onko siis Times New Viking alkanut nössöilemään? Ensimmäistä kertaa bändi on äänittänyt levynsä studiossa, joten odotettavissa on bändin nössöin levy. Mutta jos nössö kuulostaa tältä niin olen mieluusti itsekin nössö. Aikaisemmin postaamani uusi "nössö" biisi No Room To Live on saanut uuden kivan videon. Uusi levy Dance Equirer iskeytyy kauppoihin huhtikuussa.


Times New Viking - No Room to Live from Merge Records on Vimeo.


Tomboy tulee vihdoinkin. Huhtikuussa. Aikaisemmin en ole vielä hirveästi jaksanut innostua levystä. Nyt kun julkaisupäivä on nähnyt päivän valon, jo alkaa kiinnostaa. Uusi Atiba Song kuulostaa parhaalta uudelta Pandalta + video on ihan kiva skeittivideo.


ATIBA EVANS Panasonic GH2 Skate from skatefairy on Vimeo.

2000-luvun parhaat levyt

2000-luvusta on jo aikaa, joten nyt on hyvä hetki tehdä oma listani 00-luvun parhaista levyistä. Seuraavat levyt ovat olleet henkilökohtaisesti tärkeimpiä ja muokanneet musamakuani suuntaan tai toiseen. Listasta näkyy, että aktiivisempi musiikinkuunteluni on alkanut 2000-luvun puolivälissä. Yritin tehdä listan 1.levy/artisti, mutta joitain levyjä ei vaan voinu jättää pois.

1. Interpol: Antics (Matador)

Kaikista tärkein levy henkilökohtaisesti 2000-luvulla ja varmasti myös soitetuin, vaikka nykyään tulee kuunneltua harvemmin. Ekat 6 biisii aivan älytöntä parhautta. Loputkaan ei niistä paljoo jää. Enemmän kokoelma sinkkuja kuin albumikokonaisuus. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä, kun näin Evil:n videon MTV:llä. Se oli viikon videona ja ensin tykkäsin ainoastaan videosta. Aika hitaasti Interpol ui tajuntaani. Monesti ne hitaat jutut on niitä parhaimpia. Evil:n video on edelleenkin maailman parhaita videoita.

2. No Age: Weirdo Rippers (Fatcat)

Tää olis voinu olla TOTBL, mutta päätin nostaa Weirdo Rippersin kakkoseks niin ei Interpol saa ylivaltaa. 08 keväällä tää räjäytti mun tajunnan ehkä kovempaa ku mikään muu levy koskaan. Sinä keväänä tuli kuunneltua tätä aivan älyttömästä. Toimii vieläkin loistavasti ja tulee kuunneltua aika usein. Täydellinen paketti kevyttä noisettelu, punkkia ja poppia. Kuulostaa lo-fiudessaan todella luomulta ja energiseltä.

3. Interpol: Turn On The Bright Lights (Matador)

Interpol 00-luvun tärkein bändi mulle. Ikuinen battle tää vastaan Antics. Tää on tummempi ja kokonaisuutena parempi, jos arvostelin pelkkien musiikillisten seikkojen perusteella tää olis ykkönen.

4. Bloc Party: Silent Alarm (Wichita)

Muistan, kun näin ekaa kertaa Banquetin musavideon MTV:llä, vaihdoin kanavaa ku kelasin, että taas yks tällänen bändi, miten väärässä olinkaan. Silent Alarmin soundeissa ei ole mitään turhaa. Se kuulostaa valkoiselta kanneltaan. Kaikki biisit on oikeastaan hittejä. Matt Tong rumpujen takana on liekeissä.

5. No Age: Nouns (Sub Pop)

Nouns ilmestyi ennen kuin olin ehtinyt toipua Weirdo Ripperisista. Hallitumpi kokonaisuus kuin Weirdo. 

6. Deerhunter: Cryptograms (Kranky)

Kuulin levyn ensimmäistä kertaa 08 alkupuolella. En kuitenkaan tykännyt. Vähän yli vuotta myöhemmin kuuntelin uudelleen ja PAM! olin myyty. Huikee kokonaisuus ambientia, punkkii, poppii,shoegazingii. Koko levy leijuu utuisessa savupilvessä. Lyriikoista ei saa kunnolla selvää ja kaikki on yhtä humua. Alkupuoli leijutaan ambient tunnelmissa ja lopussa laitetaan pop vaihde silmään.

7. Liars: Drum's Not Dead (Mute)

Löysin levyn Stockalta. Ainoita levyjä mitä oon ostani sieltä ja epätodennäköisin myöskin. Mietin, että raaskinko maksaa levystä 22 euroa. Raaskin ja menin kassalla, jolloin myyjä sanoi 4,90 kiitos, mikä oli suorastaan naurettava hinta levystä. Todella hitaasti avautuva levy, joka palkitsee kärsivällisen kuuntelijan. Matka jonnekin tajunnan toiselle puolelle. Hypnoottista minimalismia ja melua.

8. Animal Collective: Feels (Fatcat)

Olisin voinut valita AC:n tuotannosta melkein minkä levyn vain tälle paikalle. Feels on heidän kaunein levynsä ja suosikkini ehkä myös siksi, että se oli ensi tutustumiseni näihin eläimiin.

9. Grizzly Bear: Yellow House (Warp)

Veckatimest on hyvä, mutta Yellow House on epätäydellisempi, mystisempi, haahuilevampi, rakastettavampi.

10. Panda Bear: Person Pitch (Paw Tracks)

Kesti kauan ennen kuin tajusin tän levyn hyvyyden. Paranee kuuntelu kuuntelulta. Kesän ja hyvänolon levy.

11. Abe Vigoda: Skeleton (PPM)

14 trooppista punk-hittiä, joita on pakko soittaa uudestaan ja uudestaan. Levyä kuunnellessa ei voi pysyä paikallaan niin hektistä meno välillä on. Tuoretta punkkia trooppisilla ja noisahtavilla mausteilla.

12. The National: Boxer (Beggars Banquet)

Kaikki varmaan tietää. Kutoo itsensä hitaasti sisälle alitajuntaan.

13. Sufjan Stevens: Illinois (Asthmatic Kitty)

Vois olla yhtä hyvin Michigan. Illinoisilla on kuitenkin vielä huikeampia biisejä. Kokonaisuutena myös aivan huikee unohtamatta hienoja orkestraatioita.

14. Bloc Party: A Weekend In The City (Wichita)

Haisee ja maistuu viikonlopulle. Vaikeemmin avautuva kuin Silent Alarm, mutta monipuolisempi.

15. Radiohead: Kid A (EMI)

Kuulin ekaa kertaa 2006? Laajensi tajuntaa, että on mahdollista tehdä Kid A.

16. Wolf Parade: Apologies To The Queen Mary (Sub Pop)

Persoonallinen indierock levy. Spencer Krugin koskettimet kohtaa muun bändin = loistavaa.

17. Arcade Fire: Funeral (Merge)
 
Joskus aikoinaan tää oli kaikista paras. Sen jälkeen kiinnostus hiipu ja Neon Bible ei oo yhtä hyvä, vaikka hyvä onkin. Loistava levy tää silti on ku aina välillä löytää tiensä soittimeen.

18. The Mars Volta: Frances The Mute (Universal)

5 Biisii lähes 80 minuuttii. Paljon ihme haahuiluu ja biisit sinkoilee paikasta paikkaan. Kokonaisuus pysyy silti loistavasti kasassa. Mars Voltan paras levy, vaikka nykyään en enää hirveesti bändiä kuuntele.

19. The White Stripes: Elephant (XL)

Joskus aikoinaan tää oli raaempaa ja rockimpaa kuin mitä olin kuullu aikasemmin. Herätti mua tajuumaan, että valtavirran ulkopuolellakin on elämää. Ilman tätä levyy kuuntelisin ehkä vielki Linkin Parkii.

20. Limp Bizkit: Chocolate Starfish And Hot Dog Flavoured Water (Interscope)

Vuonna 2000 en kuunnellu Kid A:ta. Kuuntelin tätä ja tää oli paras.







Kunniamaininnat:

Times New Viking: Rip It Off
Health: Health
Burial: Untrue
Beirut: Flying Club Cup
Sigur Ros: Takk
Four Tet: Rounds
The Strokes: Is This It
Explosion In The Sky: Those Who Tell The Truth Shall Die, Those Who Tell The Truth Shall Live Forever
Mew: And The Glass Handed Kites
Foo Fighters: One By One
Franz Ferdinand: s/t
Fuck Buttons: Tarot Sport
Atlas Sound: Logos
Múm: Finally We Are No One
Broken Social Scene: s/t
Gang Gang Dance: Saint Dymphna
Paavoharju: Laulu Laakson Kukista
Joensuu 1685: s/t
The Hives: Veni Vidi Vicious