Loppu // Get off the internet

Blogi kuolee nyt, ainakin syksyksi. Voi olla, että lopullisesti, koska lähden syksyksi vaihtoon Madridiin. Viime aikoina motivaatio bloggaamiseen on ollut aika kadoksissa, kuten myös sanottava. Blogin ideahan on ollut epäselvä sen alusta lähtien. Se alkoi, jatkui ja jatkui, koska ei osannut muutakaan, mietti loppua useamman kerran ja nyt tuli hyvä paikka painaa stop-nappulaa.

Blogi alkoi ilmaisun tarpeesta ja päättyy näköjään ilmaisun tarpeettomuuteen ainakin tässä muodossa. Sen ajan kun blogi on ollut pystyssä, oma elämä on ollut aikamoista myllerrystä. Vaikeita aikoja on riittänyt, vaikka en tiedä onko se täällä näkynyt, mutta olen tietoisesti halunnut pitää sen pois näiltä sivuilta. Jälkikäteen ajateltuna blogi on toiminut ainakin pienenä henkireikänä, musiikki sitäkin suurempana ja siitä blogikin sikisi - tarpeesta purkaa musiikinkuuntelun tuottamia patoja ja analysoida kuunteluani. Musiikki on siitä hieno taiteen muoto, että sitä on helpompi kuluttaa kuin muuta taidetta ja se voi olla läsnä kaikkialla. Se tarjoaa abstraktiotasoja, jotka auttavat näkemään ja ymmärtämään elämää ja ehkä parhaimmillaan tarjoamaan myös vastauksia ja ratkaisuja. Tärkeintä kuitenkin on, että musiikki voi olla lähes aina läsnä niin kovin monissa eri muodoissa. Haluan rohkaista ihmisiä menemään eteenpäin elämässään ja luottamaan että vaikeudet voi voittaa. Niiden kanssa askarrellessa voi kuunnella vaikka tonneittain musiikkia ja yrittää alkaa nörtteilemään aiheesta.

Joitain uusia ideoita on aina, koska ilmaisun tarve pysyy, mutta kaikki ideat eivät ole hyviä enkä viitsi alkaa pitämään enää uutta tälläistä blogia. Pitää muhituttaa ideoita ajan kanssa päänupissa tai tehdä jotain muuta. Tässä välissä ajattelin vähän elää. Pois internetistä aurinkoon ja illan pimeyteen. Sieltä löytyy jotain kiinnostavaa, kun maltan olla avoin elämälle.

Viime aikoina on ollut siistiä pelkästään kuunnella hyvää musaa analysoimatta sitä liikaa. Kiitos kaikille, jotka lukivat kerran tai jaksoivat lukea useamman kerran. Ilman teitä sanoillani ei olisi mitään arvoa. Loppuen lopuksi on parempi aloittaa puhtaalta pöydältä kuin roikkua loputtomiin vanhassa, joka ei enää tunnu oikealta tai jolla ei koskaan ollut mitään suuntaa.

Loppuun kaksi biisiä, vaikka niitä voisi laittaa vaikka sata. Cat Powerin uusi, koska odotan levyä, Ruin on huippu ja Cat Poweria on tullut kuunneltua viime aikoina aika paljon.



Liarsin uusi levy on vuoden parhaita. Pidän siitä, että he jättävät aina toivoa levyjensä loppuun, jotka muutoin ovat teemoiltaan aikamoista vuoristorataa. Annual Moon Words jää nyt kuitenkin väliin. Loppuun The Other Side of Mt. Heart Attack - yksi maailman parhaista biiseistä.

Liars - No.1 Against The Rush

"If we aren’t confusing people, it's not us. If we aren't confusing ourselves with what we do, then we've failed."

Taas mennään. Näyttää siltä, että kaikki vanha on jälleen heitetty romukoppaan ja lähdetään puhtaalta pöydältä. Kiinnostaa. Uusi levy WIXIW kaupoissa 5. kesäkuuta.



Liars luokitellaan kategoriaan "maailman parhaat bändit".

Aivoja & Valehtelijoita

Uusi Lower Dens biisi Brains on hypnoottisen komea ja bändin tunteville tutun vähäeleinen. Se ei kuitenkaan tarkoita syvyyden puutetta. Biisi kasvaa ja kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Aika lähellä hypnoosia päästään. Yksi vuoden tähän asti parhaista biiseistä. Kakkosalbumi Nootropics tulossa myöhemmin tänä keväänä. Sitä kannattaa pitää silmällä.

Mietin olisiko Lower Densissä Kurt Vilen kaltaista Tavastian täyttävää potentiaalia? Brainsin jumittavat rytmit tuovat mieleen Vilen Freak Train rykäisyn. Oma pää on liian syvällä jossain puskassa, että osaisin tulkita mikä musiikki tulee myymään, mutta Lower Densillä on niin sanotusti paketti kasassa. Vaan onko sittenkin liian outoa ja vaikeaa miellyttääkseen edes "indie"massoja?

Don't be afraid, don't be afraid, everything will change while you're asleep



Ja sitten vielä vähän Liars uutisia. Bändi on antanut vihiä tumblr:ssaan tulevasta levystä. Tuttuun tyyliin outoja vihjeitä ja muuta outoa. Vesi kielellä odotan mitä tuleman pitää...

Sarjakuvista videoiksi

High Placesin uusi video Sonora on moderni Kippari Kalle tarina, jossa on selviä Drive vaikutteita. Miten se tarina menikään? Tulee turpaan, avataan purkki, syödään pinaatti, kyynärvarteen kasvaa iso voimapallukka ja annetaan turpiin pahiksille. Uhrina Liarsin Angus Andrew.



Oneohtrix Point Never tekee tavattoman mielenkiintoisen kuuloista musiikkia. Viime vuotinen levy Returnal oli kokonaisuutena hiukan liian raskas itselleni, mutta pienempinä pätkinä aivan sitä paras mahdollista. Uuden ensi viikolla julkaistavan levyn nimibiisi Replica on saanut surumielisen videon - apocalyptisen hautaijaismarssin menneisyyden sarjakuvahahmoille.

2010: Musiikkivideot

Edellisen postauksen Bombay videon innoittamana päätin jatkaa viime vuoden listaamista listaamalla viime vuoden lempi musiikkivideoni. Bombay siis kuuluu tähän joukkoon, joka ei ole missään paremmuusjärjestyksessä.

We Are Waterin tuli jokseenkin puskista ja tyrmäsi täysin. Taisin nähdä videon joskus 8 aikaan aamulla ja sen jälkeen toljotin ruutua suu auki enkä oikein tajunnut mitä juuri näin. Oli pakko katsoa uudestaan. Internet aika on tuonut lisää ulottuvuuksia musiikkivideoiden tekijöille, koska kukaan ei ole enää sensuroimassa. NSFW-videot ovat uusi muoti-ilmiö. Ennen We Are Wateria verellä ja väkivallalla ei oltu päästy mässäilemään vielä liikaa. Brutaali video tavoittaa loistavasti kappeleen intensiivisen tunnelman. En osaa kuvitella parempaa videota tälle kappaleelle. Toivomuksissani on Healthin uusi levy tälle vuodelle, koska tuntuu, että se voi viimeistään olla levy, joka räjäyttää pankin yhtyeen kohdalla.
Ohjaaja: Eric Wareheim


HEALTH "We are Water" from Eric Wareheim on Vimeo.


Viime aikoina vanhojen filmien käyttö musiikkivideoilla - ainakin epävirallisilla - on huomattavasti lisääntynyt. Osa hyviä, osa huonoja. Chinatownin video leikkaa taitavasti Richard Balducci lyhytelokuvaa Clown, joka oli pakko käydä katsomassa Internet Movie Databasesta heti kun olin nähnyt tämän videon. Alkuperäismateriaali on valittu viisaasti ja se sopii täydellisesti kappaleen surumieliseen tunnelmaan. Video on ilmeisesti itse Jack Tatumin aka Wild Nothingin käsialaa.


Wild Nothing - Chinatown from Jack Tatum on Vimeo.


What Dreams suurin saavutus on, että se saa hyvälle tuulelle. Hyvä idea, parempi video. Videon ohjaaja on Vice Cooler aka Hawnay Troof, joka ohjasi viime vuonna monta muutakin hyvää videota mm. Male Bondingille, Slow Animalille, Abe Vigodalle sekä omalle yhtyeelleen KIT.


Signals "What Dreams" from who ate my teeth? on Vimeo.


Scissorin video tuo aina jostain syystä mieleen Lostin. Mysteerinen ja elokuvallinen video on karkkia silmille eli silmäkarkkia. Valittiin Vimeo Awardseissa vuoden musiikkivideoksi. Ohjaaja: Andy Bruntel, joka on aikaisemmin ohjannut mm. No Agen ja St. Vincentin videot.


Liars "Scissor" from A Bruntel on Vimeo.


Kännissä olet ääliö [Kyllä] [Ei]. DANIELSin ohjaama video tutkailee ihmisistä humaltuneessa tilassa ja onnistuu siinä.


The Hundred in the Hands - Pigeons (Music Video) from DANIELS on Vimeo.


Solitude Is Bliss kuvailee ihmistä tunteiden vuoristoradassa ja harvoin on tullut parempia pätkiä kyseisestä aiheesta vastaan. Krediitit MEGAFORCElle ja Tame Impalalle, jolta tuli viime vuonna monta hyvää videota.


TAME IMPALA - Solitude is Bliss from MEGAFORCE on Vimeo.


Viimeisen kunnian saa She & Him videollaan In The Sun. Bändi viehättää edelleen itseäni enemmän videolla kuin levyllä. In The Sun on kuin amerikkalainen teinileffa lyhennettynä kolmeen minuuttiin. Ohjaaja Peyton Reed.


She & Him - In The Sun from Merge Records on Vimeo.

Real Estatah Daniel Daytrottah Lewis Session

Real Estate kävi nauhoittamassa Daytrotter session ja mukaan mahtoi pari uutta kappaletta. Toinen niistä on Art Fandelet (yuutuubi on väärässä, älä hämäänny) ja tietysti se on hyvä. Myös Liars nauhoitti samaisen session vähän aikaa sitten eli jos missasit käy täällä.

Sekalaisia

El Guincho aktivoituu vihdoinkin. Syksyllä on luvassa uusi levy Pop Negro. Sitä ennen heinäkuussa Young Turks julkaisee El Guinchon cover Ep:n Piratas De Sudamérica, jolla coveroidaan Etelä-Amerikan perinteisiä lauluja. Ep:itä on myöhemmin luvassa lisää.

El Guincho / Piratas de Sudamerica EP by Young Turks

Best Coast julkaisee debyyttinsä Crazy For You 27. heinäkuuta Mexican Summerilla. Levyn nimi ei sinänsä ole mikään yllätys, koska 3 yleisintä sanaa, joita Bethany käyttää sanoituksissaan, ovat crazy, me, you, mutta ei haittaa!
Best Coast - Wish He Was You by musicmule

Liars

The Overachievers singlen b-puoli Pleasure Is Boss.
Liars - Pleasure Is Boss by MuteUSA
Pitchfork.tv:ssä Liars livenä vankilassa. Maaliskuussa ilmestynyt Sisterworld levy on ollut tämän vuoden vaikeimmin avautuvia ja antoisimpia levyjä. Koko konseptissa riittää pureskeltavaa. Sisterworld ei ole parasta Liarsia, mutta jälleen kerran uutta. Koko levyn keston ajan säilyy jännitys, joka purkautuu vain hetkittäin.  Scarecrows On A Killer Slant on harvoja hetkiä, kun rokataan kunnolla. Tilaa jää herkemmille kappaleille ja oma suosikkini on levyn päättävä Too Much, Too Much, joka jatkaa Liarsin hienojen lopetuskappaleiden sarjaa. Levy on hyvä, mutta Liarsin tasolla se ei yllä mm. Drum's Not Deadin tasolle. Ehkä odotin enemmän hetkiä, jolloin annetaan palaa täysillä, purkauksia joita sitten koskaan ei tulekaan. Hieno levy silti. Jatkan kuuntelemista.

Tänään Vuk ja Owen Pallett Tavastialla.

I Want To Live

Liars - The Overachievers from Mute Records on Vimeo.

2000-luvun parhaat levyt

2000-luvusta on jo aikaa, joten nyt on hyvä hetki tehdä oma listani 00-luvun parhaista levyistä. Seuraavat levyt ovat olleet henkilökohtaisesti tärkeimpiä ja muokanneet musamakuani suuntaan tai toiseen. Listasta näkyy, että aktiivisempi musiikinkuunteluni on alkanut 2000-luvun puolivälissä. Yritin tehdä listan 1.levy/artisti, mutta joitain levyjä ei vaan voinu jättää pois.

1. Interpol: Antics (Matador)

Kaikista tärkein levy henkilökohtaisesti 2000-luvulla ja varmasti myös soitetuin, vaikka nykyään tulee kuunneltua harvemmin. Ekat 6 biisii aivan älytöntä parhautta. Loputkaan ei niistä paljoo jää. Enemmän kokoelma sinkkuja kuin albumikokonaisuus. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä, kun näin Evil:n videon MTV:llä. Se oli viikon videona ja ensin tykkäsin ainoastaan videosta. Aika hitaasti Interpol ui tajuntaani. Monesti ne hitaat jutut on niitä parhaimpia. Evil:n video on edelleenkin maailman parhaita videoita.

2. No Age: Weirdo Rippers (Fatcat)

Tää olis voinu olla TOTBL, mutta päätin nostaa Weirdo Rippersin kakkoseks niin ei Interpol saa ylivaltaa. 08 keväällä tää räjäytti mun tajunnan ehkä kovempaa ku mikään muu levy koskaan. Sinä keväänä tuli kuunneltua tätä aivan älyttömästä. Toimii vieläkin loistavasti ja tulee kuunneltua aika usein. Täydellinen paketti kevyttä noisettelu, punkkia ja poppia. Kuulostaa lo-fiudessaan todella luomulta ja energiseltä.

3. Interpol: Turn On The Bright Lights (Matador)

Interpol 00-luvun tärkein bändi mulle. Ikuinen battle tää vastaan Antics. Tää on tummempi ja kokonaisuutena parempi, jos arvostelin pelkkien musiikillisten seikkojen perusteella tää olis ykkönen.

4. Bloc Party: Silent Alarm (Wichita)

Muistan, kun näin ekaa kertaa Banquetin musavideon MTV:llä, vaihdoin kanavaa ku kelasin, että taas yks tällänen bändi, miten väärässä olinkaan. Silent Alarmin soundeissa ei ole mitään turhaa. Se kuulostaa valkoiselta kanneltaan. Kaikki biisit on oikeastaan hittejä. Matt Tong rumpujen takana on liekeissä.

5. No Age: Nouns (Sub Pop)

Nouns ilmestyi ennen kuin olin ehtinyt toipua Weirdo Ripperisista. Hallitumpi kokonaisuus kuin Weirdo. 

6. Deerhunter: Cryptograms (Kranky)

Kuulin levyn ensimmäistä kertaa 08 alkupuolella. En kuitenkaan tykännyt. Vähän yli vuotta myöhemmin kuuntelin uudelleen ja PAM! olin myyty. Huikee kokonaisuus ambientia, punkkii, poppii,shoegazingii. Koko levy leijuu utuisessa savupilvessä. Lyriikoista ei saa kunnolla selvää ja kaikki on yhtä humua. Alkupuoli leijutaan ambient tunnelmissa ja lopussa laitetaan pop vaihde silmään.

7. Liars: Drum's Not Dead (Mute)

Löysin levyn Stockalta. Ainoita levyjä mitä oon ostani sieltä ja epätodennäköisin myöskin. Mietin, että raaskinko maksaa levystä 22 euroa. Raaskin ja menin kassalla, jolloin myyjä sanoi 4,90 kiitos, mikä oli suorastaan naurettava hinta levystä. Todella hitaasti avautuva levy, joka palkitsee kärsivällisen kuuntelijan. Matka jonnekin tajunnan toiselle puolelle. Hypnoottista minimalismia ja melua.

8. Animal Collective: Feels (Fatcat)

Olisin voinut valita AC:n tuotannosta melkein minkä levyn vain tälle paikalle. Feels on heidän kaunein levynsä ja suosikkini ehkä myös siksi, että se oli ensi tutustumiseni näihin eläimiin.

9. Grizzly Bear: Yellow House (Warp)

Veckatimest on hyvä, mutta Yellow House on epätäydellisempi, mystisempi, haahuilevampi, rakastettavampi.

10. Panda Bear: Person Pitch (Paw Tracks)

Kesti kauan ennen kuin tajusin tän levyn hyvyyden. Paranee kuuntelu kuuntelulta. Kesän ja hyvänolon levy.

11. Abe Vigoda: Skeleton (PPM)

14 trooppista punk-hittiä, joita on pakko soittaa uudestaan ja uudestaan. Levyä kuunnellessa ei voi pysyä paikallaan niin hektistä meno välillä on. Tuoretta punkkia trooppisilla ja noisahtavilla mausteilla.

12. The National: Boxer (Beggars Banquet)

Kaikki varmaan tietää. Kutoo itsensä hitaasti sisälle alitajuntaan.

13. Sufjan Stevens: Illinois (Asthmatic Kitty)

Vois olla yhtä hyvin Michigan. Illinoisilla on kuitenkin vielä huikeampia biisejä. Kokonaisuutena myös aivan huikee unohtamatta hienoja orkestraatioita.

14. Bloc Party: A Weekend In The City (Wichita)

Haisee ja maistuu viikonlopulle. Vaikeemmin avautuva kuin Silent Alarm, mutta monipuolisempi.

15. Radiohead: Kid A (EMI)

Kuulin ekaa kertaa 2006? Laajensi tajuntaa, että on mahdollista tehdä Kid A.

16. Wolf Parade: Apologies To The Queen Mary (Sub Pop)

Persoonallinen indierock levy. Spencer Krugin koskettimet kohtaa muun bändin = loistavaa.

17. Arcade Fire: Funeral (Merge)
 
Joskus aikoinaan tää oli kaikista paras. Sen jälkeen kiinnostus hiipu ja Neon Bible ei oo yhtä hyvä, vaikka hyvä onkin. Loistava levy tää silti on ku aina välillä löytää tiensä soittimeen.

18. The Mars Volta: Frances The Mute (Universal)

5 Biisii lähes 80 minuuttii. Paljon ihme haahuiluu ja biisit sinkoilee paikasta paikkaan. Kokonaisuus pysyy silti loistavasti kasassa. Mars Voltan paras levy, vaikka nykyään en enää hirveesti bändiä kuuntele.

19. The White Stripes: Elephant (XL)

Joskus aikoinaan tää oli raaempaa ja rockimpaa kuin mitä olin kuullu aikasemmin. Herätti mua tajuumaan, että valtavirran ulkopuolellakin on elämää. Ilman tätä levyy kuuntelisin ehkä vielki Linkin Parkii.

20. Limp Bizkit: Chocolate Starfish And Hot Dog Flavoured Water (Interscope)

Vuonna 2000 en kuunnellu Kid A:ta. Kuuntelin tätä ja tää oli paras.







Kunniamaininnat:

Times New Viking: Rip It Off
Health: Health
Burial: Untrue
Beirut: Flying Club Cup
Sigur Ros: Takk
Four Tet: Rounds
The Strokes: Is This It
Explosion In The Sky: Those Who Tell The Truth Shall Die, Those Who Tell The Truth Shall Live Forever
Mew: And The Glass Handed Kites
Foo Fighters: One By One
Franz Ferdinand: s/t
Fuck Buttons: Tarot Sport
Atlas Sound: Logos
Múm: Finally We Are No One
Broken Social Scene: s/t
Gang Gang Dance: Saint Dymphna
Paavoharju: Laulu Laakson Kukista
Joensuu 1685: s/t
The Hives: Veni Vidi Vicious

Beck Records Club: Liars, St. Vincent, Os Mutantes

Beckin Records Club:ssa versioidaan tällä kertaa INXS:n Kick albumia. Kovaa settiä mitä luultavimmin tiedossa, kun vauhtiin pääsevät Liars, St. Vincent, Os Mutantes mies Sergio Dias. Tässä ensimmäinen maistiainen.

 
Record Club: INXS "Guns In The Sky" from Beck Hansen on Vimeo.

Perjantai - I Still Can See An Outside World

Tiistai oli ehkä vuoden hienoin levypäivä, mutta se oli myös tuskanen päivä. Koko päivä piti odottaa,että työpäivä loppuu. Vasta sen jälkeen pääsin ostamaan uunituoreet Liarsin Sisterworldin ja Titus Andronicuksen The Monitorin. Lopulta pääsin ja sain levyt soittimeen. Mukaan levykaupasta tarttuivat myös Pantha Du Princen Black Noise ja Panda Bearin Young Prayer.

Sisterworld ei ole koulun kaunein tyttö tai poikaystävä, joka tuodaan kotiin näytille ensimmäisillä treffeillä. Levy on rumankaunis. Todellinen maailma valkoisten hampaiden ja botoxin alla. Sisterworld on paikka, jonne pakenet kuunnellessasi levyä.



Liars on uudistanut itseään jälleen kerran. Tällä kertaa vähemmän kuin edellisillä, mutta muutoksen huomaa kyllä. Mukana on ensi kertaa jousisoittimia ja puhaltimia. Muuten levy on sekoitusta Liars (2007) levyn suoraviivaisempaa maiskettä ja Drum's Not Dead:n (2006) minimalismia ja They Were Wrong So We Drowned:n (2004) meluamista. Avausraita ja ensisinkku Scissor kuvaa aika hyvin albumin äänimaailmaa. Muutaman kerran olen ehtinyt levyn kuunnella ja sen pohjalta on turha arvioida levyä sen enempää. Remix levyllä biisejä remixaavat mm. Thom Yorke, Bradford Cox.

2 CD Deluxe versio on yksi hienoimmista mitä olen nähnyt. Levyä kuunnellessa voi kurkkia ilmeisesti sisterworldiin, jossa bändin jäsenet ovat metsän keskellä tai rannalla harhailemassa likaisina ja rikkinäisissä vaatteissa, mikä kuvaa hyvin levyn maailmaa. Pakkauksen on suunnitellut Brian Roettinger, joka aikaisempia töitä on No Age:n Nouns, joka oli Grammy-ehdokkaana parhaasta pakkauksesta. Voiton vei Metallican Dead Magnetic :o. Drowned in Sound:sta löytyy herran tämän viikkoinen haastattelu, jossa hän puhuu levyjen kansien ja pakettien suunnittelusta.



Sitten vielä perjaitai bonusbiisejä!



Bändi, joka on pakko nähä livenä joskus. Ihan pakko siis. Meinasivat tulla suomeenki, mutta keikka peruuntu ;(.

Hyvää viikonloppua!

Scissor

Voi vitun Liars. Ootte niin vitun perseestä. Aiheutatte ihmisille riippuvuuden. Tajuuttekste edes sitä. Teette ihan mitä haluutte ja meikäläinen vaan kuolaa teidän perään. Kehtaattekin julkasta tähän mennessä vuoden hienoimman videon, kun teidän uusi albumi Sisterworld ilmestyy vasta 9.maaliskuuta. Sekin on niin vitun hienosti pakattu ja mukana tulee bonus CD et se on pakko käydä ostamassa heti, kun se ilmestyy. Sitten tein vielä sopimuksen itseni kanssa etten lataa tota teidän uutta levyänne ennen kuin se julkaistaan ja se on pyöriny tuolla netissä jo toista kuukautta. Teidän uudet kotisivutkin on niin törkeen hienot, että mulla hajoo pää tähän odotteluun. Se on teidän vika sitten, jos en jaksakaan odottaa levyn julkasuun asti.

Synttärilahjoja

Liars ja Mute antaa meikäläiselle parhaan mahdollisen synttärilahjan, kun uusi Sisterworld levy ilmestyy syntymäpäivänäni 8. maaliskuuta. Ainoat huolenaiheeni ovat, että levy tulee 99,9% varmuudella vuotamaan nettiin ennen tätä päivää enkä tiedä voinko vastustaa himoani ja olla lataamatta sitä, ja löytyykö levy suomen levykaupoista juuri 8.maaliskuuta. Toisaalta en ole varma pääsenkö edes ostamaan sitä juuri kyseisenä päivänä.

Eilen luin lisää hyviä uutisia. Indie Shoegaze rockarit Titus Andronicus julkaisee uuden albuminsa The Monitor:n (XL Recordings) 9. Maaliskuuta! Tätä levyä olen odottanut myös paljon, sillä vuoden 2007 lätty The Airing Of Grievances on suht eeppinen rockpläjäys. The Monitor on vaatimattomasti teema albumi, joka käsittelee amerikan sisällissotaa ja sen vaikutuksia aina nykypäivään asti. Vierailijoita levyllä on ainakin Vivian Girlsistä, Hold Steady:sta ja Ponytailista. Lopuksi vielä mainittakoon, että levyn kansitaide näyttää erittäin hyvältä ja bändin laulaja kuulostaa välillä Conor Oberstilta, joka laittaa lopulta rockkivaihteen silmään ja se sitten se on menoa.

Biisilista:

1. A More Perfect Union
2. Titus Andronicus Forever
3. No Future Part Three: Escape from No Future
4. Richard II or Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds
5. A Pot In Which To Piss
6. Four Score and Seven
7. Theme from "Cheers"
8. To Old Friends and New
9. ...And Ever
10. The Battle of Hampton Roads

Four Score And Seven julkaistaan 7'' singlenä, jossabiisi on jaettu kahteen osaan pituutensa takia. Se on kuunneltavissa bändin Myspacessa ja sen saa ladattua (suositellen) hype masiinasta.

Ensi vuosi näyttää muutenkin erittäin lupaavalta uusien levyjen suhteen. Näiden edellämainittujen lisäksi ainakin Interpol, The National, Infinite Body, Pantha Du Prince, No Age tulevat näin äkkiseltään mieleen, jotka ovat julkaisemassa uutta materiaalia, Jee!

Niin ja tänään yllätyin, kun mäkkärissa soitettiin The Nationalin Mistaken For Strangers. En tiennyt, että mäkistä olisi siihen. Voisin myös tässä jossain vaiheessa julkaista jotain omaa listaa vuoden parhaista lätty lätykäisistä.

Uutta Liarsiii!

Whoa! Uutta Liarsii tarjolla. Scissor on uusi sinkku ja löytyy ensi vuoden alussa julkaistavalta uudelta albumilta Sisterworld.

www.thesisterworld.com