Darkest summer days are gone

Kuulostaa niin tutulta, kuulostaa niin hyvältä, kuulostaa niin ajattomalta. Chris Cohen on aikaisemmin hankkinut kannuksiaan muun muassa Deerhoofin, Cass McCombsin ja Haunted Graffitin riveissä. Nyt on tullut aika sooloilla ja suosikki lafka Captured Tracks on kaapannut miehen talliinsa. Optimist High on kevyt kuin höyhen. Sovituksen jälkeinen tila, ilmassa on optimismia, kaikki ovet auki, kesä jatkuu ikuisesti ainakin vielä yhden päivän.

Lopussa päästetään irti loputkin kahleet ja rummutetaan ilmavasti sydämen kyllyydestä. Kuulostaa taivaalliselta - pop-musiikilta parhaimmillaan.

Ian Drennan

Cannonade on ensimmäinen maistiainen toisen Big Troubles vokalisti-biisinkirjoittajan ensimmäiseltä soololevyltä The Wonderful World. Sanotaanko nyt, että jännältä kuulostaa. Paremmalta mitä enemmän kuuntelee. Biisin perusteella lienee turha arvailla mitä levy tulee sisältämään. Levy-yhtiö Underwater Peoples kuvailee sitä muun muassa näin: Ian Drennan’s first solo effort is sorrowful, active and curious; a vast record that is exponentially enjoyed by the emotionally attuned.

Everything is changing and theres nothing i can do (Paska kesä)

Sään herra on tänä kesänä pyllistellyt oikein urakalla. Vaikka heinäkuun loppupuoli jo häämöttää, tuntuu ettei kesä ole vielä alkanutkaan. Onneksi Tame Impala tarjoaa jälleen auringon korviketta, kuten pari kesää sitten. Viime vuonna yhtye jäi koko kesäksi paitsioon ilman mitään hyvää syytä. Uusi biisi riitti sytyttämään uinuneen kipinän. Ja mikä biisi se onkaan, soinut pari viikkoa päässä sekä soittimissa ja tulee soimaan vielä roimasti lisää. Kevin Parkerin kyky värittää maisemia sekä pop-kappaleita on ihailtava. Uutta albumia Lonerism joutuu harmittavasti odotella syksylle asti. Sitä ennen kuitenki sitä psykeeeeeee:

Ka moon

Come On on täydellinen kenkientuijottelupoppala. Pala täydellistä kenkiintuijottelupoppia siis. Varsinkin kitarasoundit on ihan täydelliset ja rumpukone kuuluu asiaan. Löysin bändin vastikään, mutta esikois ep tuli ilmoille jo viime vuonna. Hieno lafka Underwater Peoples julkaisi.

Wimbledon 1980

Wimbledon 1980 muodostaa hetkellisen madonreiän samaisen vuoden klassiseen finaaliin. Menneisyyden paino tuntuu. Tapahtuman ainutkertaisuus ja lopullisuus. Madonreikä sulkeutuu juuri niillä hetkillä, kun alkaa tajuta mitä on tapahtumassa. Tahtoo palata takaisin.

Indian Wells käyttää tennistermistöä hartaudella hyväkseen, koska juuri muuta tietoa et hänestä luultavasti löydä. Musiikki itsessään liikkuu aamukasteisen autioilla kentillä ja puhuu puolestaan. Mun puolesta urheilutermistöä käyttävää musaa voitaisiin tehdä lisää, koska ei sitä liikaa ole. Jotenkin nerokas yhdistelmä, silloin kun se toimii.

Soudan huopaan saalista perkaan

Sateisen sunnuntain kunniaksi ja vastenmielisten lomakkeiden vastapainoksi käytän hetken ajastani ruotimalla viime aikojen saalista. Mitä mahtaakaan katiskasta löytyä? Siikaa, kuhaa vai kenties valmiiksi paistettuja muikkuja? Noh, se selviää seuraavasta rivistä alkaen. Uudet perunat eikun kiehumaan.



Dirty Projectors palaa ensi kuussa uudella Swing Lo Magellan levyllä. Molemmat levyltä ennakkoon irrotetut kappaleet ovat erinomaisia, mutteivat mitään yliluonnollista kamaa. Bändi alkaa olla kehityskaarensa siinä vaiheessa, jossa alkuaikojen kokeilut ja aina vaan uudet kokeilut ovat pikku hiljaa muodostamassa vain bändille itselleen ominaisen soundin, jota yhä perinteisemmäksi muuttuva laulunkirjoitus tukee erinomaisesti. Kaikkien experimentaalihörhöjen ei kuitenkaan kannata vielä huolestua, koska ei tämä vielä Bob Dylania ole. Pidän Dance for You:n sopivan raa'asta tuotantotyylistä eritoten vokaaleiden suhteen. Muutenkin mukana on paljon korvaa ja lonkkaluita miellyttäviä elementtejä, jotka mätsäävät vallitsevan vuoden ajan kanssa hyvin. Swing Lo Magellan tarjoaa taatusti paljon ruodittavaa ennenkuin varsinaiseen lihaan pääsee käsiksi kyllääksi tulemisesta puhumattakaan. Juuri nyt eniten kiinnostaa kuitenkin se mikä levyn kannessa olevan miekkosen osuus on levyllä.



Blaa blaa blaa, hopparii et saa must vielä tekemälläkään, mutta tää hoppi meininki alkaa maistumaan koko ajan paremmalta mun sisällä. Ensimmäinen reaktio tähän videoon + biisiin oli LEVEE HYMY. Tää pikkukundi on sanalla sanoen huikee! Taatusti yks vuoden parhaita videoita ja biisiäkin on yhtä helppo luukuttaa repeatillä kuin ahtaa paistettuja muikkuja naapaan. Ilmeisesti tässä sämplätään vielä Gorillazia?



Nimi muuttu. Nyt se on Diiv, minkä ehkä kaikki tietää jo, koska hype kasvaa ja kasvaa. En anna sen haitata, koska parin viikon päästä debyyttilevy Oshin saattaa hyvin olla vuoden parhaita. Tätä se hype juuri on, mutta joskus se on välttämätöntä. How Long Have You Known? video näyttää mistä ainesosista Diiv muodostaa soundinsa. Ei yksiselittäistä, mutta perinteistä, melko tuttua jopa, mutta silti niin uutta ja toimivaa. Doused voi hyvin olla tämän vuoden kahen kilon siika.

Karhu on herännyt talviunilta

Muutaman kerran tuli pyöräytettyä putkeen. Hyvä on ja lupaa hyvää. Uus Grizzly albumi syyskuussa kiinnostaa paljon.

Ty Segall ja kamut

ollaan sun kamui, jos sä tahdot niin

En ole ennen viime aikoja kiinnittänyt huomiota San Franciscon garagerockin ihmelapsen Ty Segallin touhuihin, vaikka herran tuotoksia on tullut vastaan siellä sun täällä. Tänä vuonna hän on ehtinyt julkaista jo mainion yhteislevyn Hair White Fencen kanssa ja kesäkuun lopussa "päivän valon" näkee kiertuebändin kanssa äänitetty Ty Segall Band nimellä alla julkaistava Slaughterhouse lätty, joka on aiempaa raskaampaa Segallia.

Levyltä ennakkoon irrotetut singlet ovat sellaista jyystöä, että tarkempi tutustuminen levyyn lienee pakollista. Siihen asti elämän voi vetää risaiseksi Hairin tahdissa, joka kuulostaa autotallin happojameissa äänitetyltä, joiden välissä on taidettu käydä haistelemassa vasta leikattua pihanurmea.





Suomessa Segallin voi nähdä Kuudes Aisti kaupunki festareilla heinäkuun lopulla. Liekö liikkeellä bändinsä kanssa? Voisi olla aika eeppinen keikka.

Be Kind

Housesta on salakavalasti muodostumassa yksi vuoden suosikki biiseistäni. Ilmestyessään se vaati pari kuuntelua auetakseen kunnolla ja sen jälkeen suunta on ollut vain ylöspäin. Tässä muutamia tiedostamattomia syitä siihen:

Jostain syystä se soi Basso radiossa viime viikolla, kun aukaisin radion. Jostain syystä se on soinut kahtena edellisenä aamuna päässäni, vaikka muuta aivotoimintaa ei ole havaittu. Jostain syystä se on ainut kappale joka on soinut päässäni töissä viime päivinä, vaikka merkittävää aivotoimintaa ei ole havaittu. Jostain syystä en ole tykännyt/jaksanut kunnolla perehtyä Kindnessin muihin kappaleisiin. Jostain syystä se ei edes haittaa, koska House loppu on niiiin hyvä, että se vain soi päässäni ainiaan. Jostain syystä sen video on vähän erilainen nuori ja tosi kiva sellainen, vaikka kappaletta ei kokonaan kuullakaan.

I can't give you all that you need
but I give you all that I feel



Huomasin just et tää jäbä on Way Out ja Oya festareil samaan aikaan, kun Flow on. Joten tuleeks tää kans Flowhon? Tuleeko?

Hyökyaalto

Jos Kevin Shields & Crew olis Lovelessin jälkeen sanonu: "Fuck pop, let's make just noise", lopputulos olisi voinut kuulostaa tältä:



Vähän ennen puoliväliä tulee tauko ja sen jälkeen tuntuu, ett hyökyaalto pyyhkis yli. Niin se vissiin tekee.

edit.

Tuli mieleen, että joku vois tehdä leffan, jonka nimi olis Hyökyaalto/Tidalwave - tai sellanen näyttää jo olevan tehty. Mutta ei mitään oih! hyökyaalto tulee! me kuollaan! nyyork tuhoutuu! - tyylistä kesärymistelyä, vaan jonkunlaisen Lost in Translation 2 johdannaisen. Tästä sais loistavan tunnuskappaleen ja trailerimusat olis valmiina. Maailman eeppisin leffa olis siinä! Nyt siellä Taikissa hereillä tai sit mun pitää tehdä tää ite.

Forrests

Elektronista laajakangassoundia kaksinkertaisella nopeudella pyörivien luonto-ohjelmien ääniraidaksi. Rankkasade muuttuu myrskyksi, Antilooppien vaellus takaa-ajoksi.

Dublinilainen Forrests tuo mieleen Fuck Buttonsin eikä oikeastaan ketään muita. Nappuloihin verrattuna meno Billions kappaleella - bändin tähän mennessä ainoalla julkaistulla - on sähikäisempää ja ehkä aavistuksen popimpaa. Lukuisten kuuntelukertojen jälkeen sen intensiteetti ei ole kadonnut pätkääkään.

Luonto-ohjelmien katsomisen jälkeen olo on rauhallinen. Niiden tuplanopeudella kelaamisen jälkeen aavistuksen pöllämystynyt, innostunut ja hitusen villi. Yhden kappaleen perusteella Forrests on parhaita uusia juttuja mitä tänä vuonna on tullut vastaan.

HEALTH - TEARS

Uunituoretta muzziikkia interneetistä! Vihdoinkin täysin uutta HEALTH materiaalia! Aika killeri veto RockstarGamesilta palkata bändi tekemään soundtrack Max Payne kolmoseen. Remedy ilmeisesti myynyt Maxin oikeudet eteenpäin.. Sen enempää en aiheesta tiedä, kun videopelit eivät ole jaksaneet oikein viime vuosina hirveästi kiinnostaa.

Mutta uusi HEALTH kiinnostaa. Kokonaan uutta levyä soundtrackin lisäksi tulossa ilmeisesti vielä tämän vuoden aikana. TEARS on helvetin kova veto. Todella vakuuttava. Ulosanti on entistä timmimpää ja trimmatumpaa. Vanha lihasmassa on yhä tiiviimmissä muodossa muodostaen entistä tyynemmin räjähtävää sisältöä. Biisinkirjoitus on kehittynyt ja toi biitti poraa suoraan aivokalvon läpi, niin kuin sen kuuluukin tässä tapauksessa. TERVEYTTÄ KANSALLE!

Kultaa

Joka kevät menen pyöräkellariin ja kunnostan pyörääni tarvittavan määrän, jotta tulevat yhteiset retket kulkisivat jouhevammin. Kanadalainen Gold on periaatteessa täysin samalla asialla. Uutta pyörää ei tarvitse, kun luottaa että vanha toimii tarpeeksi hyvin. Vähän itse tuunattua kultasuihketta pintaan ja pyörä on kuin uusi. Kyllä kelpaa polkea pitkin kesäisiä asfalttiteitä kera jäätelötötterön ehkäpä?

(teoria vaatii vielä testauksen)

Musiikillinen ilmaveivi

ahahaaha, tehtiin ilmaveivi, taas

Ahahahaahhaahahahhaahah

Sieltä se tuli - musiikillinen ilmaveivi. Täysin puskista, en osannut odottaa ku iha vähä. Aluks ei oikeestaan edes kiinnostanu, koska kaikkee muutaki oli niin paljon, joten päätin odottaa, että saavun uudelleen kotiin ja kuuntelin nää vaan kertaalleen.

Nyt kun sitten ajan kanssa kuuntelin nämä niin olihan se selvää, että ilmaveivi porukka on täällä taas. Nämä yhteen kerääntyneet elukat, joilla on tapana parin vuoden välein heittää ilmaveivejä, jotka yhä suurempi yleisö on alkanut huomaamaan ja ihmettelemään suu auki: mitä just tapahtui Matti? mitä tapahtui, ymmärsiks sä? en Pirjo, mutta kuunnellaan uudestaan, koska se kuulosti niin hyvältä ja jännältä. Ei Pirjo kuunnella enää NRJ:tä pliiztz, jookos? (Huom. Masa ja Pirre on kuvittelisia henkilöitä).

ODDSAC:sta on jo pari vuotta ja olihan se outoo, mutta kanssa siistiä. Oon kyllä katsonut sen vain kertaalleen whatever. Voisin katsoa sen uudelleen. Sitten tämä Record Shore Day julkaisu Temporaray Gyrys Island. Onhan sekin outo, mutta kanssa aika hyvä. Ei niinku tavallisia kappaleita, mutta jänniä ääniä ja on siellä pari aika tarttuvaakin kohtaa. Muutaman kerran sen olen nyt pyöräyttänyt läpi.

Nää uudet sitten. Onhan nää hyviä. Innostus karkaa ihan käsistä ja tulee tällästä tekstiä. Monet bändit ei tähän pysty ja tää bändi tuntuu aina pystyvän. Animal Collectiven biisit ei ole koskaan avautuneet mulle yhdellä kerralla - usein ei monellakaan - eikä nää tee poikkeusta. Silti näiden pinta kuplii, tärisee ja saa sisäisen tulen palamaan. Näissä kappaleissa tapahtuu niin paljon, että vaikka sävellys olisi yksinkertainen sitä ei vain pysty sisäistämään eikä se haittaa. Sisäistän sen sitten myöhemmin joskus, kun huvittaa ja olen vastaanottavaisella ja tärkeällä tuulella, jolloin haluan vaikuttaa viisaalta musanörtiltä. Näiden albumithan on kanssa ihan oma juttunsa. Vaatii 4-5 kuuntelua ainakin, mutta senhän porukka alkaa jo tietämään.

Voi olla, että nääkin biisit soitettiin viime vuonna Primaverassa, mutta ei mitään muistikuvaa (Äiti huom. en ollut liian humalassa muistaakseni). Ainoo mitä muistan siitä keikasta vanhojen biisien lisäksi on outo härveli Panda rummuissa ja ti ti tii di di di dii alkava biisi. Sit ku se levy tulee niin ainakin toi ti ti tii di di di dii biisi tulee räjäyttää pankin. Siihen asti kuuntelen näitä ja toivottavasti moni muukin!

Hidden Structures

Sopivan punk ja tarttuu korvakäytävien väliin yhtä varmasti kuin vaaleanpunainen purukumi kuluneiden corvesejen pohjaan. Videolla kuvatut näkymät naapurimaastamme näyttävät hyvin tutuilta. Vaikeaa olla tykkäämättä.

SMÄSH HIT

Tiiseri:



Koko helahoito:

Voodoo Trust

Kyl hyvä rokkimusiikki - väljää termiä käyttäen - on aina hyvää rokkimusiikkia aikakaudesta riippumatta. Voodoo Trustin riffeihin on pakattu siunaamaton määrä alkukantaista voimaa ja bändin soitossa on sopivasti hulluutta. Näiden tahdissa laillinen sekoilu hoituu helposti.

Naomi Punkin kakkosaälppy näkee päivänvalon ensi viikolla. Couple Skate Records julkaisee.

enlacing

vanhaa vinyyliä kuvitukseksi

Rankka viikko? Pää huutaa leipää ja lepoa? Tässä lääke: Meikäläisen suosikki ambientin/noisen/dronen alueella liikkuva artisti Infinite Body on ollu pari vuotta melko hiljaa, mutta viikko sitten herran soundcloudiin oli ilmestynyt uusi demo enlacing. Ai jai, kuulostaa mahdollisesti jopa paremmalta kuin vanha tuotanto, ainakin uudenlaisia elementtejä on mukana.

Artistin toiveena on: play Loud, no laptop speakers pls. Ehdottoman suositeltavaa ylikuormittuneiden aivojen sulatus musaa! Uus levy tulossa toivottavasti pian!

Pois pois kauas pois

Indiepop on vaikea laji, koska tarjontaa on niin paljon. Miten erottua kollegoistaan, jotka näyttävät ja kuulostavat lähes samalta? Tekemällä tarpeeksi hyvän biisin. Onnistumisen tunnistaa lopputuloksen luonnollisuudesta, edes takaisin nykyvistä poskipäistä ja hallitsettomasti lisääntyvistä raajojen liikkeistä. Utah in Pictures on kaipuuta muille maille ja toimii ainakin itselle tällä hetkellä kuin häkä häkkisen maailman ennätys yritykset.

Liars - No.1 Against The Rush

"If we aren’t confusing people, it's not us. If we aren't confusing ourselves with what we do, then we've failed."

Taas mennään. Näyttää siltä, että kaikki vanha on jälleen heitetty romukoppaan ja lähdetään puhtaalta pöydältä. Kiinnostaa. Uusi levy WIXIW kaupoissa 5. kesäkuuta.



Liars luokitellaan kategoriaan "maailman parhaat bändit".