Sivut
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deerhunter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deerhunter. Näytä kaikki tekstit
5.9.11
Lotus Plaza
Deerhunter kitaristi Lockett Pundt:n parin vuoden takainen soolodebyytti Lotus Plaza nimen alla jäi valitettavan vähälle huomiolle. Varsinkin tunnelmansa puolesta se olisi ansainnut paljon suurempaa huomiota. Laulunkirjoituksessa pieni tiivistys olisi ollut ehkä paikallaan, mutta viime aikojen kovimmat kynäilynsä Pundt on tainnut säästää Deerhunterin käyttöön. Desire Lines ja Fountain Stairs ovatkin Halcyon Digestin kirkkaimpia hetkiä.
Muunmuassa siksi on kiinnostavaa kuulla mitä uutta Pundt on viime aikoina luonut. Heinäkuussa Odonis Odoniksen kanssa julkaistulta splitti 12-tuumaiselta löytyy kaksi uutta Lotus Plaza demobiisiä. Demostatuksesta ei kannata huolehtia, sillä jo tälläisinaan biisit kehtaa julkaista.
The Floodlight Collection debyytillä kappaleita ympäröi kauttaaltaan harsomainen utu. Nyt siitä on hyvin pitkälti luovuttu ja siirrytty lähemmäs Halcyon Digestiltä tuttua riisutumpaa psykedeliaa. Deerhunterissa Pundt jää usein Bradford Coxin varjoon, mutta on ainakin oman käsitykseni mukaan se joka sekoittaa ne kovimmat psykedeelit.
Kakkoslevy tulee joskus hamassa tulevaisuudessa. Mikäs tässä on sitä odotellessa, kun tälläisiä välipaloja on tarjolla. Niin ja huomasin kirjoittaneeni Lotus Plazasta viimeksi hiukan yli vuosi sitten. Liekö sattumaa vai vuodenaikamusiikkia?
Lotus Plaza - Out Of Touch by Palmist Records
4.6.11
Qué? Una Cerveza? No? Primavera Sound 2011? Sí
| Poble Espanyol |
-Una?
-Sí
Aaahh! Miten virkistävää olla viikko ilman tietokoneita, informaatiota, blogeja ja uutisia yms. lämpimässä katsomassa hyviä bändejä ja keikkoja! Jotain sellaista oli Primavera Sound 2011.
Aina ei ollut yhtä lämmintä. Perjantaina ja Lauantaina mereltä puhaltanut tuuli toi tulvahduksen kylmän pohjolan todellisuutta palmujen keskelle. Muutoin mieli leijui suloisessa auringonpaisteessa. Yleisesti festareilla toimi lähes kaikki. Suosituimpia keikkoja lukuunottamatta hengähdys- ja liikkumatilaa oli sopivasti, ruokaa ja juomaa ei tarvinnut jonottaa liian kauaa torstain kaljahässäkkää lukuunottamatta, joka oli kieltämättä festareiden pahin miinus, ja tunnelma oli espanjalaisen huoleton.
| Ajoittain perseet peittivät näkyvyyden |
Festarit alkoivat omalta osaltani niin ikään Poble Espanolilta, joka oli mukava vanhan oloinen pieni linnoitus, jonka sisäaukiolla bändit soittivat. Japanilainen Nisennemondai jumitteli ehkä vähän liian jumisesti itselleni, mutta ihan kivasti, kun taas Las Robertas surisi mukavan aurinkoisesti. Caribout ja Echo & Bunnymenit jätin suosiolla niistä kiinnostuneille.
| Emeralds |
Sen jälkeen matka vei kohti Cultsia, jonka keikkaan kohdistui pieniä odotuksia, mutta oli festareiden suurimpia pettymyksiä. Abducted ei ollut yhtään niin tykkiässää kuin levyllä ja Go Outsiden jälkeen lähdimme pois. Bändi ei saanut välitettyä samaa tunnetta kuin levyllä ja lopputulos oli vain tylsää poseeraamista. Matkalla katsomaan Blank Dogsia näimme viimeisen biisin Moon Duolta, jota olisi mielellään katsonut vielä lisää. Cultsin takia myös Blank Dogs jäi tyngäksi, mutta onneksi ehdin kuulla ainoan lempibiisini No Compass ja olin ihan uu uu uu uu. Blank Dogs/Captured Tracks mies Mike Sniper tuli muutenkin bongattua parin muun keikan yleisöstä.
| Ducktails Killin' The Vibe |
Ford & Lopatinin toisen jäsenen sooloproggis Oneohtrix Point Never tuli tsekattua syksyllä Helsingissä, joten kelasimme että sen voi jättää väliin, mutta kun lavalta kuuluvat äänet kuulostivat keitaalta Ducktails tinnityksen jälkeen oli pakko käydä katsomassa mistä on kyse. Näimme pari biisiä ja mieluusti olisin nähnyt vaikka koko keikan. Paras festari ohjelma sisältäisi ensin armotonta rokkausta ja sen jälkeen rauhoittavaa avaruussynadronepsykedeliaa tyyliin Oneohtrix.
![]() |
| Lol |
Sen jälkeen tuli vielä tsekattua Gold Panda, joka oli ihan jees. Girl Talkia ei jaksanut enää jäädä odottamaan varsinkin kun aikaisemmin esiintynyt El Guincho tuli niin ikään nähtyä keväällä Helsingissä.
Lauantaina tuli tsekattu hyvissä ajoin Aias, joka soitti säätilaan sopivaan kivaa surinapoppia ja esiintyi mukavan haparoivasti. Seuraavaana esiintynyt Julian Lynch oli liikkeellä bändin kanssa ja rokkasi yllättävän kovaa. Mielummin olisin kuullut levyiltä löytävää monipuolisempaa ilmaisua, mutta hyvä näinkin. Illalla tuli ohimennen vielä katsastettu Julianin Unplugged esiintyminen, joka maistui myös.
| Hei, me ollaan Tennis. Haluutko pelaa meiän kaa? |
| James Blaken keikka oli samaa laatua kuin kuva. Hahaa, vitsi et oon ovela dissaa Blakee |
| Bradford The Beerhunter |
Deerhunterin perään Kode9 soitti Burialia, mikä tuntui Deerhunter riemun jälkeen kuin keitaalta. Ketä muuta artistia kuuntelisi festareilla toisen soittamana? Sitä minäkin. Kun Pulp ei itseäni kiinostanut oli Burialissa sopivan väljää. Hieno setti ja yleisöstä tuli bongattua Interpol kitaristi Daniel Kessler. Pulpista ehdittiin katsomaan vielä loppuja ja olihan se hieno show, vaikka ei herättänyt itsessäni juurikaan tunteita. Silti oli komeaa nähdä ties kuinka monen tuhannen ihmisen laulavan Common Peoplea. Lindströmiin oli vielä reilusti aikaa niinpä muiden keikkojen puute ja väsymys vei voiton norjalaisesta.
| Hei se on Burial! Eiku se onki Kode9 soittamassa Burialii! |
Perään The Soft Moon soitti festareiden kovimman aurinkoisen ajan keikan, vaikka sitä vähiten odottaisi synkältä post-punk yhtyeeltä. Perustavan laatuiset konerytmit ja muhkea bassottelu pakottivat väkisin liikkelle ja Luiz Vazguez todisti osaavansa myös laulaa. Gang Gangia venatessa tuli nähtyä vähän Yuckia, joka kuulosti hyvältä, kuten myös Tune-Yards. Fleet Foxesia näin noin tunnin ja maistui hyvin aurinkoisella nurmella istuessa. Yhtye ei varsinaisesti ole oma suosikkini, mutta hieno yhtye ja kesän hienoimpia kiinnityksiä kotimaisille festareille, jota ei fanien kannata jättää väliin.
| Lizzie & Japanese Guy jamming |
Paremman puutteessa tuli kierreltyä lavoja. Prince Rama oli positiivinen yllätys, jonka olin ehtinyt jo vähän tuomita liiaksi hippeilyksi, mutta tribaalirummut ja surisevat synat maistuvat aina. A Classic Education on His Clancynesin bändi ja he soittivat ihan kivan keikan.
Festareiden loppuhuipennus oli ainoa vaihe, johon muodostui pahoja päällekäisyyksiä. Olisi ollut kiva todistaa Odd Futuren livemaine tai käydä riehumassa raskaamman musiikin suosikkini Pissed Jeansin keikalla. Kuitenkin pitkäaikainen suhteeni Animal Collectiven kanssa voitti kummatkin näistä, kun en ollut bändiä aikaisemmin nähnyt. Eikä tarvinnut pettyä, vaikka bändi soitti lähes pelkästään uusia biisejä. En tiedä olisinko enää siinä vaiheessa jaksanut enempää Brothersportin kaltaista bailausta. Aikaisemmin päivällä heitin läpällä soittaisiko bändi We Tigersin ja soittihan se. Pettymys oli, että osa yleisöstä ei tainnut tietää mistä biisistä oli kyse eikä Brothersportin kaltaista yleisbailausta syntynyt. Keikka ei ehkä vakuuttanut, jos sitä ei seurannut kokonaan. Bändin biisit vaativat aina hiukan pureskelua avautuakseen. Koko keikan jatkunut yleinen transsi ja uusien biisien mielenkiintoiset osat nostivat keikan festareiden parhaimmistoon ja uuden levyn odotukset saivat alkusysäyksen. Myös Deakin lauloi yhdelle biisillä. Kaikin puolin hieno päätös festareille Parc Del Forumilla.
| Sain ihmiset jonottamaan, hölmöt |
25.1.11
RNDM//AO
Vanhaa niin vanhaa. Hipstereiden muisti pätkii. Tuliko viime vuonna levyjä, jotka on yhä hyviä?
(Instrumental - we wanted it to sound like a boy cumming alone in his room for the first time.)
Deerhunter - "White Ink" from justin gaar on Vimeo.
Semi-kiinnostavaa. Mitä mahtaa Tom Cruise miettiä? Kaivaa Vanilla Sky naamarin kaapista?
(Instrumental - we wanted it to sound like a boy cumming alone in his room for the first time.)
Deerhunter - "White Ink" from justin gaar on Vimeo.
Semi-kiinnostavaa. Mitä mahtaa Tom Cruise miettiä? Kaivaa Vanilla Sky naamarin kaapista?
29.10.10
Deerhunter Aikajuna
Halcyon Digest on nyt ollut jo hetken ja levy kuulostaa hyvältä. Se ei ole vielä kuitenkaan räjäyttänyt tajuntaa. Jatkan kuunteluita. Sitä odotellessa käynkin yhden aikamme mielenkiintoisimman bändin vaiheet läpi youtube-aikajunalla. Hyppää kyytiin! Juna lähtee laiturilta 7 ja 5 neljästoistaosaa.
Bändin debyytti Turn It Up Faggot (2005) on vihainen noiserock levy, josta Bradford ei enää tykkää, koska sen tekemiseen liittyi niin paljon ongelmia. Levy on hyvä, mutta ei yllä aivan jälkeläistensä tasolle. Se on olennainen osa bändin kehitystä ja on sääli, että se on jäänyt yhtyeen muun tuotannon jalkoihin.
2005 tienoilta on kotoisin Bradfordin ja rumpali Moses Archuletan käsialaa oleva Carve Your Initials Into The Wall Of The Night, joka on hyvin kokeellista musiikkia mm. Black Dicen hengessä. Ei mikään helppo levy nauttia, mutta bändi jakoi sen viime vuonna blogissaan ilmaiseksi.
Vuoden 2007 Cryptograms oli bändin läpimurto, vaikka levyn tekoon liittyi jälleen paljon ongelmia. Ensimmäiset levytyssessiot epäonnistuivat ja koko homma meinasi jäädä kesken. Liarsin rohkaisemana bändi päätti yrittää uudelleen. Lopputuloksena on oma suosikkini bändin tuotannosta. Alkupuoli leijutaan ambientimmissa tunnelmissa ja lopussa popataan utuisesti. Toivottavasti bändi tekee vielä joskus Lake Somersetin kaltaisia runttausbiisejä eivätkä White Inkin tyyliset ambient palatkaan olisi kiellettyjä. Lake Somersetin video on muuten vitun outo.
Samana vuonna julkaistua Fluorescent Grey EP:tä voi kutsua Cryptogramsin pikkuveljeksi, sillä bändin soundi säilyi melko samana. 4 biisistä 3 on parasta mitä olla saattaa ja 1 yksi hyvä. Loistava EP siis. Cryptograms päihittää tämän, vain koska on kokonainen albumi. Like New on.... pure bliss
Microcastle/Weird Era Cont. (2008) oli bändin lopullinen läpimurto. Yhtye siisti ilmaisuaan, mutta lopputuloksena on hieno kokonaisuus ja hienoja biisejä. Weird Era Cont. taidettiin kyhätä kasaan aika nopeasti, kun varsinainen levy Microcastle vuoti internettiin useita kuukausia ennen julkaisupäivää. Sitä ei tosin huomaa ja oma vaakani kallistuu hitusen Weird Eran puolelle viimeistelemättömän tunnelman vuoksi. Spontaania sekä Bradfordin ja Lockettin pöytälaatikko nauhoituksia.
Vuonna 2008 bändi kävi myös äänittämässä Platts Eyott Sessionin Englannin maaperällä. Bändi esitti biisejään akustisesti John Peelin sessioiden hengessä ja se julkaistiin pienen painoksen kasettina, jota ei saa enää mistään. Suosittelen lataamaan jostain, jos haluaa saada tuttuhin biiseihin uutta näkökulmaa. Varsinkin versio Spring Hall Convertista on mielenkiintoista kuultavaa. Kyseinen versio raottaa huntua alkuperisen version sanoitusten yltä. En vieläkään oikein ymmärrä mistä biisissä on kyse tai miten se rakentuu. Ehkä se on siksi niin hyvä. Ei löytyny Platts sessioita mistään niinpä alkuperäinen Spring.
Viime vuonna päivänvalon näki Rainwater Cassette Exchange EP, jolla yhtye liikkui jo Halcyon Digestin suuntaan, olemalla popimpi ja entistä monipuolisempi. Circulation päättää EP:n komeasti.
Sitten Halcyon Digest. Tällä hetkellä parhaan biisin titteliä kantaa Fountain Stairs. Lockett tuntuu ottaneen niskalenkkiä Bradfordista, koska levyn parhaat biisit tuntuvat olevan Lockettin käsialaa.
Aikajunan lopputuloksena voin todeta, että yhtye on tehnyt jumalattoman määrän laadukasta musiikki viimeisien vuosien aikana, kun mukaan laskee vielä Atlas Soundin levyt, Lotus Plazan levyn ja kaikki bändin blogissa jakama ilmainen musiikki. Huh huh, en valita.
23.9.10
Naamataisto/Hirveä imu
Pakko hehkuttaa nyt ensi viikkoa. Vissiin tiistaina pitäisi No Agen ja Deerhunterin uusien levyjen olla kauppojen hyllyillä. Ainakin tiistaina aion rynnistää levykauppaan heti kun pääsen. Tässä piilee myös ongelma. Sijoitan molemmat bändit tämän hetkisen bändilistaukseni top kolmoseen, ehkä jopa top kakkoseen. Pitää olla kohtalon ivaa, että molemmat bändit julkaisevat uudet levynsä samana päivänä. Ei sen pitäisi olla edes mahdollista! Kelailin, että jos kuuntelisin jommankumman ennakkoon, mutta en tiedä kumman. Eihän tämä nyt vakava asia ole, mutta aika vakava kuitenkin. Tässä vielä esimakua molemmista, jos joku ei jostain hyvästä syystä ole niitä nähnyt. No Agen traileri on törkeän makee. Helicopter on vitun hyvä. Hajoo pää (ihan ku se ei muutenki hajois). Veikkaan vielä, että No Age tulee viemään tämän taiston Dean Spuntin naaman mitalla. Ensi viikolla se selviää. Totaalista parhautta on joka tapauksessa luvassa.
No Age - Everything in Between album trailer from Sub Pop Records on Vimeo.
Kuuntelin äsken Nick Trianin mainiota 8 puol ohjelmaa Radio Helsingistä ja hän soitti Tame Impalaa, josta itse kirjoitin joskus alkukesästä. Levyä ei ole vielä näkynyt levykaupoissa. Josko nyt vihdoin olisi sen aika?
Niin ja Mercury palkintokin jaettiin pari viikkoa sitten xx:llä. En jaksanut hirveästi noteerata asiaa, mutta nyt kuunnellasi Wild Beastsin Two Dancers levyä, joka oli myös ehdolla, tuli mieleen, että palkinto meni väärään osoitteeseen. XX on jo melko suosittu ja levy löytyy omastakin hyllystä (haluaako joku ostaa? hype vei mukanaan), mutta Two Dancers paranee vain ajan myötä. Wild Beasts on muutenkin ihmeän aliarvostettu. Luulisi ihmisten tykkäävän. Tai mistä minä tiedän, mun suosikit ei yleensä ole niitä suosituimpia :(:
Fun Powder Plot on viime aikojen parhaita aloitusbiisejä. Hirveä imu. Two Dancers levystä on aikaa jo melkein puolitoista vuotta. Koht vois tulla lisää :)
No Age - Everything in Between album trailer from Sub Pop Records on Vimeo.
Kuuntelin äsken Nick Trianin mainiota 8 puol ohjelmaa Radio Helsingistä ja hän soitti Tame Impalaa, josta itse kirjoitin joskus alkukesästä. Levyä ei ole vielä näkynyt levykaupoissa. Josko nyt vihdoin olisi sen aika?
Niin ja Mercury palkintokin jaettiin pari viikkoa sitten xx:llä. En jaksanut hirveästi noteerata asiaa, mutta nyt kuunnellasi Wild Beastsin Two Dancers levyä, joka oli myös ehdolla, tuli mieleen, että palkinto meni väärään osoitteeseen. XX on jo melko suosittu ja levy löytyy omastakin hyllystä (haluaako joku ostaa? hype vei mukanaan), mutta Two Dancers paranee vain ajan myötä. Wild Beasts on muutenkin ihmeän aliarvostettu. Luulisi ihmisten tykkäävän. Tai mistä minä tiedän, mun suosikit ei yleensä ole niitä suosituimpia :(:
Fun Powder Plot on viime aikojen parhaita aloitusbiisejä. Hirveä imu. Two Dancers levystä on aikaa jo melkein puolitoista vuotta. Koht vois tulla lisää :)
3.8.10
Lotus Plaza
Lotus Plaza on Deerhunter kitaristi Lockett Pundt:n sooloprojekti, joka julkaisi viime vuonna hyvän esikoisalbumin nimeltä The Floodlight Collective. Pundt:n soolotuotanto ei eroa hirveästi Deerhunterista tai Atlas Soundista, jota lähempänä se tosin on. Floodlightilla ja Atlas Soundin esikoisella Let The Blind Lead Those Who Can See But Cannot Feel:lla on paljonkin yhteistä. Sama utuinen perusmaailma, jonka läpi suodatetaan hyvää popmusiikkia.
Deerhunterin esikoislevy Turn It Up, Faggot on suoraviivaista noise rockkia ja Pundt:n vaikutuksen bändin soundiin voi nähdä sen seuraajalla Cryptogramsilla, koska hän liittyi yhtyeeseen vasta esikoislevyn jälkeen. On vaikea sanoa onko bändin suunnan vaihdos pelkästään Pundt:n ansiota, mutta hänen panoksensa ja näkemyksensä on varmasti antanut tukea Bradfordille ja kumppaneille siirtyä kohti utuisampaa ilmaisua. Deerhunterin esikoisella bändin aikaisempi kitaristi Colin Mee näytteli suurempaa osaa ja Cryptogramsin jälki mainingeissa hän jättikin bändin. Puntd:n kynästä on lähtöisin mm. monen suosikki Microcastlelta Agoraphobia sekä Strange Lights Cryptogramsilta. Uuden levyn tilanteen saa nähdä tuota pikaa. Tällä hetkellä bändin palaset tuntuvat olevan hyvin kasassa.
Lotus Plaza nojaa vahvasti shoegazingin, ambientin ja kokeellisuuden suuntaan unohtamatta niitä pop elementtäjä. Pundt ei ole maailman paras vokalisti, mutta riittävän hyvä, varsinkin kun hän upottaa äänensä useasti muiden instrumenttien joukkoon. Deerhunterin ja Atlas Soundin ystäville tutustuminen Lotus Plazaan voi auttaa kokoamaan Deerhunter leirin palapelin palasia, eikä tämä huonoa musiikkia muutenkaan ole. Eräänlaista korvakarkkia.
23.7.10
D niinkuin
DeerhunterDeerhunterDeerhunter. Ihan syystä. En jaksais odottaa syyskuuhun. Nyt on vielä lisää odotettavaa. Bongasin tämmösen videon. Ilmeisesti tulossa Deerhunterin konsertista jonkinnäköistä julkaisua, joka ei näytä olevan youtube tasoa. Jea! Deerhunterin uusia biisejä voit kuunnella jossain muualla.
deerhunter live - film trailer from John Albrecht on Vimeo.
Sitten keikkauutisia. Ducktailsin myspacessa lukee seuraavaa:
7 sept: Turku, Finland
18 sept: lal lal lal festival, Helsinki,Finland - Ducktails plays
19 sept: lal lal lal festival, Helsinki, Finland - Dolphins plays
Virallinen ilmoitus tulee toivottavasti pian. Keikalla luvassa kuvan kaltaista menoa?
deerhunter live - film trailer from John Albrecht on Vimeo.
Sitten keikkauutisia. Ducktailsin myspacessa lukee seuraavaa:
7 sept: Turku, Finland
18 sept: lal lal lal festival, Helsinki,Finland - Ducktails plays
19 sept: lal lal lal festival, Helsinki, Finland - Dolphins plays
Virallinen ilmoitus tulee toivottavasti pian. Keikalla luvassa kuvan kaltaista menoa?
11.7.10
On on
Viikon massiturismia Turkissa viettäneenä olo on jee ja tööt, varsinkin kun olin kotona 5 aamulla. Nyt on hyvä vaan olla. Huomenna tosin pitää aloittaa työt, kun sellaisia löytyi. Viikon voisin vielä lomailla, kun katson ulos ja katson säätiedotusta, höh. Sitten pitää vielä päättää, minkä opiskelupaikan otan vastaan. Tänään pidän aivot silti vielä off asennossa. Yksi asia jäi mietityttämään. Miksi Turkissa ei ole levykauppoja? Aitoja merkkilaukkuja ja t-paitoja löytyy silti joka kadunkulmasta vitosella.
Illalla on La Rojan vuoro viedä poika kotiin. Vamos a bailar! Kävi miten kävi matsin jälkeen aion nukkua itseni durmiolle.
Syyskuusta on tulossa yhtä levyjuhlaa, kun Deerhunter julkaisee myös uuden levynsä Halcyon Digest. Luvassa on 3 lempibändini levyt No Age, Abe Vigoda, Deehunter, sairasta. Cryptograms ja Microcastle/Weird Era Cont. levyt kuuluvat all time favourite listalleni. P4k kertoi bändin työskennelleen jonkun henkilön kanssa, joka oli mukana MPP:n teossa. Luvassa on tuskin silti mitään MPP kopiota. Luotan Bradfordiin. Oi Bradford! Teet niin paljon hyvää musiikkia.
Viime vuotisen kauriinmetsästäjän Suomen keikan missaaminen korpeaa vieläkin, kun piti samaan aikaan olla tutkimassa maamme korpimetsiä maapuolustuksen nimissä. Kauriita eikä niiden metsästäjiä tosin näkynyt. Oli hiljaista, oli pimeää ja oli kylmää. Kuulin vihollisen äänet. Se oli vain orava. Söin pähkinöitä. Pelkäsin ihmisiä. Seuraavalla kerralla jotain muuta.
Illalla on La Rojan vuoro viedä poika kotiin. Vamos a bailar! Kävi miten kävi matsin jälkeen aion nukkua itseni durmiolle.
Syyskuusta on tulossa yhtä levyjuhlaa, kun Deerhunter julkaisee myös uuden levynsä Halcyon Digest. Luvassa on 3 lempibändini levyt No Age, Abe Vigoda, Deehunter, sairasta. Cryptograms ja Microcastle/Weird Era Cont. levyt kuuluvat all time favourite listalleni. P4k kertoi bändin työskennelleen jonkun henkilön kanssa, joka oli mukana MPP:n teossa. Luvassa on tuskin silti mitään MPP kopiota. Luotan Bradfordiin. Oi Bradford! Teet niin paljon hyvää musiikkia.
Viime vuotisen kauriinmetsästäjän Suomen keikan missaaminen korpeaa vieläkin, kun piti samaan aikaan olla tutkimassa maamme korpimetsiä maapuolustuksen nimissä. Kauriita eikä niiden metsästäjiä tosin näkynyt. Oli hiljaista, oli pimeää ja oli kylmää. Kuulin vihollisen äänet. Se oli vain orava. Söin pähkinöitä. Pelkäsin ihmisiä. Seuraavalla kerralla jotain muuta.
10.4.10
2000-luvun parhaat levyt
2000-luvusta on jo aikaa, joten nyt on hyvä hetki tehdä oma listani 00-luvun parhaista levyistä. Seuraavat levyt ovat olleet henkilökohtaisesti tärkeimpiä ja muokanneet musamakuani suuntaan tai toiseen. Listasta näkyy, että aktiivisempi musiikinkuunteluni on alkanut 2000-luvun puolivälissä. Yritin tehdä listan 1.levy/artisti, mutta joitain levyjä ei vaan voinu jättää pois.
1. Interpol: Antics (Matador)
Kaikista tärkein levy henkilökohtaisesti 2000-luvulla ja varmasti myös soitetuin, vaikka nykyään tulee kuunneltua harvemmin. Ekat 6 biisii aivan älytöntä parhautta. Loputkaan ei niistä paljoo jää. Enemmän kokoelma sinkkuja kuin albumikokonaisuus. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä, kun näin Evil:n videon MTV:llä. Se oli viikon videona ja ensin tykkäsin ainoastaan videosta. Aika hitaasti Interpol ui tajuntaani. Monesti ne hitaat jutut on niitä parhaimpia. Evil:n video on edelleenkin maailman parhaita videoita.
2. No Age: Weirdo Rippers (Fatcat)
Tää olis voinu olla TOTBL, mutta päätin nostaa Weirdo Rippersin kakkoseks niin ei Interpol saa ylivaltaa. 08 keväällä tää räjäytti mun tajunnan ehkä kovempaa ku mikään muu levy koskaan. Sinä keväänä tuli kuunneltua tätä aivan älyttömästä. Toimii vieläkin loistavasti ja tulee kuunneltua aika usein. Täydellinen paketti kevyttä noisettelu, punkkia ja poppia. Kuulostaa lo-fiudessaan todella luomulta ja energiseltä.
3. Interpol: Turn On The Bright Lights (Matador)
Interpol 00-luvun tärkein bändi mulle. Ikuinen battle tää vastaan Antics. Tää on tummempi ja kokonaisuutena parempi, jos arvostelin pelkkien musiikillisten seikkojen perusteella tää olis ykkönen.
4. Bloc Party: Silent Alarm (Wichita)
Muistan, kun näin ekaa kertaa Banquetin musavideon MTV:llä, vaihdoin kanavaa ku kelasin, että taas yks tällänen bändi, miten väärässä olinkaan. Silent Alarmin soundeissa ei ole mitään turhaa. Se kuulostaa valkoiselta kanneltaan. Kaikki biisit on oikeastaan hittejä. Matt Tong rumpujen takana on liekeissä.
5. No Age: Nouns (Sub Pop)
Nouns ilmestyi ennen kuin olin ehtinyt toipua Weirdo Ripperisista. Hallitumpi kokonaisuus kuin Weirdo.
6. Deerhunter: Cryptograms (Kranky)
Kuulin levyn ensimmäistä kertaa 08 alkupuolella. En kuitenkaan tykännyt. Vähän yli vuotta myöhemmin kuuntelin uudelleen ja PAM! olin myyty. Huikee kokonaisuus ambientia, punkkii, poppii,shoegazingii. Koko levy leijuu utuisessa savupilvessä. Lyriikoista ei saa kunnolla selvää ja kaikki on yhtä humua. Alkupuoli leijutaan ambient tunnelmissa ja lopussa laitetaan pop vaihde silmään.
7. Liars: Drum's Not Dead (Mute)
Löysin levyn Stockalta. Ainoita levyjä mitä oon ostani sieltä ja epätodennäköisin myöskin. Mietin, että raaskinko maksaa levystä 22 euroa. Raaskin ja menin kassalla, jolloin myyjä sanoi 4,90 kiitos, mikä oli suorastaan naurettava hinta levystä. Todella hitaasti avautuva levy, joka palkitsee kärsivällisen kuuntelijan. Matka jonnekin tajunnan toiselle puolelle. Hypnoottista minimalismia ja melua.
8. Animal Collective: Feels (Fatcat)
Olisin voinut valita AC:n tuotannosta melkein minkä levyn vain tälle paikalle. Feels on heidän kaunein levynsä ja suosikkini ehkä myös siksi, että se oli ensi tutustumiseni näihin eläimiin.
9. Grizzly Bear: Yellow House (Warp)
Veckatimest on hyvä, mutta Yellow House on epätäydellisempi, mystisempi, haahuilevampi, rakastettavampi.
10. Panda Bear: Person Pitch (Paw Tracks)
Kesti kauan ennen kuin tajusin tän levyn hyvyyden. Paranee kuuntelu kuuntelulta. Kesän ja hyvänolon levy.
11. Abe Vigoda: Skeleton (PPM)
14 trooppista punk-hittiä, joita on pakko soittaa uudestaan ja uudestaan. Levyä kuunnellessa ei voi pysyä paikallaan niin hektistä meno välillä on. Tuoretta punkkia trooppisilla ja noisahtavilla mausteilla.
12. The National: Boxer (Beggars Banquet)
Kaikki varmaan tietää. Kutoo itsensä hitaasti sisälle alitajuntaan.
13. Sufjan Stevens: Illinois (Asthmatic Kitty)
Vois olla yhtä hyvin Michigan. Illinoisilla on kuitenkin vielä huikeampia biisejä. Kokonaisuutena myös aivan huikee unohtamatta hienoja orkestraatioita.
14. Bloc Party: A Weekend In The City (Wichita)
Haisee ja maistuu viikonlopulle. Vaikeemmin avautuva kuin Silent Alarm, mutta monipuolisempi.
15. Radiohead: Kid A (EMI)
Kuulin ekaa kertaa 2006? Laajensi tajuntaa, että on mahdollista tehdä Kid A.
16. Wolf Parade: Apologies To The Queen Mary (Sub Pop)
Persoonallinen indierock levy. Spencer Krugin koskettimet kohtaa muun bändin = loistavaa.
17. Arcade Fire: Funeral (Merge)
Joskus aikoinaan tää oli kaikista paras. Sen jälkeen kiinnostus hiipu ja Neon Bible ei oo yhtä hyvä, vaikka hyvä onkin. Loistava levy tää silti on ku aina välillä löytää tiensä soittimeen.
18. The Mars Volta: Frances The Mute (Universal)
5 Biisii lähes 80 minuuttii. Paljon ihme haahuiluu ja biisit sinkoilee paikasta paikkaan. Kokonaisuus pysyy silti loistavasti kasassa. Mars Voltan paras levy, vaikka nykyään en enää hirveesti bändiä kuuntele.
19. The White Stripes: Elephant (XL)
Joskus aikoinaan tää oli raaempaa ja rockimpaa kuin mitä olin kuullu aikasemmin. Herätti mua tajuumaan, että valtavirran ulkopuolellakin on elämää. Ilman tätä levyy kuuntelisin ehkä vielki Linkin Parkii.
20. Limp Bizkit: Chocolate Starfish And Hot Dog Flavoured Water (Interscope)
Vuonna 2000 en kuunnellu Kid A:ta. Kuuntelin tätä ja tää oli paras.
Kunniamaininnat:
Times New Viking: Rip It Off
Health: Health
Burial: Untrue
Beirut: Flying Club Cup
Sigur Ros: Takk
Four Tet: Rounds
The Strokes: Is This It
Explosion In The Sky: Those Who Tell The Truth Shall Die, Those Who Tell The Truth Shall Live Forever
Mew: And The Glass Handed Kites
Foo Fighters: One By One
Franz Ferdinand: s/t
Fuck Buttons: Tarot Sport
Atlas Sound: Logos
Múm: Finally We Are No One
Broken Social Scene: s/t
Gang Gang Dance: Saint Dymphna
Paavoharju: Laulu Laakson Kukista
Joensuu 1685: s/t
The Hives: Veni Vidi Vicious
1. Interpol: Antics (Matador)
Kaikista tärkein levy henkilökohtaisesti 2000-luvulla ja varmasti myös soitetuin, vaikka nykyään tulee kuunneltua harvemmin. Ekat 6 biisii aivan älytöntä parhautta. Loputkaan ei niistä paljoo jää. Enemmän kokoelma sinkkuja kuin albumikokonaisuus. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä, kun näin Evil:n videon MTV:llä. Se oli viikon videona ja ensin tykkäsin ainoastaan videosta. Aika hitaasti Interpol ui tajuntaani. Monesti ne hitaat jutut on niitä parhaimpia. Evil:n video on edelleenkin maailman parhaita videoita.
2. No Age: Weirdo Rippers (Fatcat)Tää olis voinu olla TOTBL, mutta päätin nostaa Weirdo Rippersin kakkoseks niin ei Interpol saa ylivaltaa. 08 keväällä tää räjäytti mun tajunnan ehkä kovempaa ku mikään muu levy koskaan. Sinä keväänä tuli kuunneltua tätä aivan älyttömästä. Toimii vieläkin loistavasti ja tulee kuunneltua aika usein. Täydellinen paketti kevyttä noisettelu, punkkia ja poppia. Kuulostaa lo-fiudessaan todella luomulta ja energiseltä.
3. Interpol: Turn On The Bright Lights (Matador)
Interpol 00-luvun tärkein bändi mulle. Ikuinen battle tää vastaan Antics. Tää on tummempi ja kokonaisuutena parempi, jos arvostelin pelkkien musiikillisten seikkojen perusteella tää olis ykkönen.
4. Bloc Party: Silent Alarm (Wichita)
Muistan, kun näin ekaa kertaa Banquetin musavideon MTV:llä, vaihdoin kanavaa ku kelasin, että taas yks tällänen bändi, miten väärässä olinkaan. Silent Alarmin soundeissa ei ole mitään turhaa. Se kuulostaa valkoiselta kanneltaan. Kaikki biisit on oikeastaan hittejä. Matt Tong rumpujen takana on liekeissä.
5. No Age: Nouns (Sub Pop)
Nouns ilmestyi ennen kuin olin ehtinyt toipua Weirdo Ripperisista. Hallitumpi kokonaisuus kuin Weirdo.
6. Deerhunter: Cryptograms (Kranky)
Kuulin levyn ensimmäistä kertaa 08 alkupuolella. En kuitenkaan tykännyt. Vähän yli vuotta myöhemmin kuuntelin uudelleen ja PAM! olin myyty. Huikee kokonaisuus ambientia, punkkii, poppii,shoegazingii. Koko levy leijuu utuisessa savupilvessä. Lyriikoista ei saa kunnolla selvää ja kaikki on yhtä humua. Alkupuoli leijutaan ambient tunnelmissa ja lopussa laitetaan pop vaihde silmään.
7. Liars: Drum's Not Dead (Mute)
Löysin levyn Stockalta. Ainoita levyjä mitä oon ostani sieltä ja epätodennäköisin myöskin. Mietin, että raaskinko maksaa levystä 22 euroa. Raaskin ja menin kassalla, jolloin myyjä sanoi 4,90 kiitos, mikä oli suorastaan naurettava hinta levystä. Todella hitaasti avautuva levy, joka palkitsee kärsivällisen kuuntelijan. Matka jonnekin tajunnan toiselle puolelle. Hypnoottista minimalismia ja melua.
8. Animal Collective: Feels (Fatcat)
Olisin voinut valita AC:n tuotannosta melkein minkä levyn vain tälle paikalle. Feels on heidän kaunein levynsä ja suosikkini ehkä myös siksi, että se oli ensi tutustumiseni näihin eläimiin.
9. Grizzly Bear: Yellow House (Warp)
Veckatimest on hyvä, mutta Yellow House on epätäydellisempi, mystisempi, haahuilevampi, rakastettavampi.
10. Panda Bear: Person Pitch (Paw Tracks)
Kesti kauan ennen kuin tajusin tän levyn hyvyyden. Paranee kuuntelu kuuntelulta. Kesän ja hyvänolon levy.
11. Abe Vigoda: Skeleton (PPM)
14 trooppista punk-hittiä, joita on pakko soittaa uudestaan ja uudestaan. Levyä kuunnellessa ei voi pysyä paikallaan niin hektistä meno välillä on. Tuoretta punkkia trooppisilla ja noisahtavilla mausteilla.
12. The National: Boxer (Beggars Banquet)
Kaikki varmaan tietää. Kutoo itsensä hitaasti sisälle alitajuntaan.
13. Sufjan Stevens: Illinois (Asthmatic Kitty)
Vois olla yhtä hyvin Michigan. Illinoisilla on kuitenkin vielä huikeampia biisejä. Kokonaisuutena myös aivan huikee unohtamatta hienoja orkestraatioita.
14. Bloc Party: A Weekend In The City (Wichita)
Haisee ja maistuu viikonlopulle. Vaikeemmin avautuva kuin Silent Alarm, mutta monipuolisempi.
15. Radiohead: Kid A (EMI)
Kuulin ekaa kertaa 2006? Laajensi tajuntaa, että on mahdollista tehdä Kid A.
16. Wolf Parade: Apologies To The Queen Mary (Sub Pop)
Persoonallinen indierock levy. Spencer Krugin koskettimet kohtaa muun bändin = loistavaa.
17. Arcade Fire: Funeral (Merge)
Joskus aikoinaan tää oli kaikista paras. Sen jälkeen kiinnostus hiipu ja Neon Bible ei oo yhtä hyvä, vaikka hyvä onkin. Loistava levy tää silti on ku aina välillä löytää tiensä soittimeen.
18. The Mars Volta: Frances The Mute (Universal)
5 Biisii lähes 80 minuuttii. Paljon ihme haahuiluu ja biisit sinkoilee paikasta paikkaan. Kokonaisuus pysyy silti loistavasti kasassa. Mars Voltan paras levy, vaikka nykyään en enää hirveesti bändiä kuuntele.
19. The White Stripes: Elephant (XL)
Joskus aikoinaan tää oli raaempaa ja rockimpaa kuin mitä olin kuullu aikasemmin. Herätti mua tajuumaan, että valtavirran ulkopuolellakin on elämää. Ilman tätä levyy kuuntelisin ehkä vielki Linkin Parkii.
20. Limp Bizkit: Chocolate Starfish And Hot Dog Flavoured Water (Interscope)
Vuonna 2000 en kuunnellu Kid A:ta. Kuuntelin tätä ja tää oli paras.
Kunniamaininnat:
Times New Viking: Rip It Off
Health: Health
Burial: Untrue
Beirut: Flying Club Cup
Sigur Ros: Takk
Four Tet: Rounds
The Strokes: Is This It
Explosion In The Sky: Those Who Tell The Truth Shall Die, Those Who Tell The Truth Shall Live Forever
Mew: And The Glass Handed Kites
Foo Fighters: One By One
Franz Ferdinand: s/t
Fuck Buttons: Tarot Sport
Atlas Sound: Logos
Múm: Finally We Are No One
Broken Social Scene: s/t
Gang Gang Dance: Saint Dymphna
Paavoharju: Laulu Laakson Kukista
Joensuu 1685: s/t
The Hives: Veni Vidi Vicious
23.2.10
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























