Flow 2010

Flow Festival siis julkaisi tänään ensimmäiset esiintyjänsä.

Itsellä on vähän sekavat fiilikset. Toisaalta olen kiinnostunut mutta toisaalta mikään kiinnityksistä ei lukeudu suurimpiin suosikkeihini. Kaikista eniten kiinnostusta herättää Beach House, joka Teen Dream levyn myötä nosti osakkeitaan omissa silmissäni aika korkealle. Kiinnostusta herättävät myös LCD Soundsystem, M.I.A. isoina niminä ja Four Tet, jonka live keikoista en osaa sanoa, mutta levyltä ainakin toimii.




Girlsin sinkuista olen diggaillut paljon, mutta albumikokonaisuuteen en ole päässyt sisälle. Drumsiin pitäisi tutustua tarkemmin, mutta suuri bändin ympärillä pyörivä hype on pitänyt minut etäällä tähän asti. Airin kiinnitys on mitäänsanomaton. Surfer Blood ei ole herättänyt suuria tunteita. Viime syksynä The XX kiinnosti paljonkin, mutta nyt kiinnostus on jo laskenut. Suomalaisista Yona & Liikkuvat Pilvet ja Kiki Pau herättävät kiinnostusta.

Joker ja Sleight Bells ovat perehtymisen arvoisia. Muuten tuntemattomampaa, mutta kiinnostavaa osastoa edustavat Awesome Tapes From Africa, jota kannattaa varmasti käydä katsomassa ihan mielenkiinnosta tai jo sitä ennen tutustua samannimiseen blogiin. Koneempi musiikki ei ole koskaan ollut suurin suosikkini, mutta nyt olisi hyvä hetki tutustua, vaikka kotimaisiin Cloudsiin tai Hannulelauriin. Ricardo Villalobosiin voisi myös tehdä lähempää tuttavuutta.

Esiintyjälista on aika identtinen samaan aikaan Ruotsissa järjestettävän Way Out Fest:n kanssa. Suurimmat miinukset ovat Real Estaten, joka kiinnostaa ylivoimasesti eniten ja harmittaa (ihan vitusti), jos bändi ei flow:ssa esiinny, ja National puuttuminen Flow:n esiintyjistä.

Yritin tiivistää sekavia ajatuksiani tähän ja sekavaa siitä tulikin. Jotain kiinnostavaa, paljon mikä kiinnostaa vähän ja paljon tutustumisen arvoista. Joka tapauksessa Flow on ylivoimasesti kiinnostavin festivaali Suomessa ja tänä vuonna mikään toinen festivaali ei pääse lähellekään. Pitää vielä odottaa eri päivien line-uppeja ja päättää sitten monen päivän lippu tulee ostettua.

Beach House: Teen Dream

Beach Housin ja minun suhde alkoi joskus vuoden 2008 syksyllä. Se taisi olla siihen aikaan, kun bändi kävi täällä keikalla. Itse en kuitenkaan ollut paikalla. Vuoden 2008 Devotion levy oli ihan kiva pop levy. Sanoinpahan kerranki sitten, että ihan kiva levy. Sillä oli hienoja yksittäisiä kappaleita, mutta myös muutamia vähän heikompia vetoja. kokonaisuuten se toimii hyvin.Jjäin kaipaamaan ehkä hiukan monipuolisempaa instrumentaatiota tukemaan muuten hienoja pop sävellyksiä. Beach House taisi kuulla toiveeni, sillä uusi Teen Dream levy vastaa juuri tähän huutoon. En etukäteen ollut edes kovin innostunut uudesta Beach House levystä, vaikka ajattelin sen tietenkin kuunnella. Norway sinkku herätti mielenkiintoa. Tällä viikolla kävin ostamassa levyn ja nyt olen täysin koukussa. Monipuolisempi instrumentaatio pitää levyn mielenkiintoisena läpi levyn. Erityismaininnan annan vielä Victoria Legrandin lauluäänelle, joka on välillä lapsekas, toisaalta kuulostaa lähes mieheltä ja sisältää lukuisia muita ulottovuuksia, joita olen liian tyhmä laittamaan sanoiksi. Kappaleiden videoihin en ole vielä päässyt käsiksi. Tällä hetkellä suurinta riippuvuutta aiheuttaa Walk in The Park. Olenko muuttumassa vanhaksi patuksi kuunnellessani Teen Dreamia ja juodessani viiniä.