High Places: Original Colors (Thrill Jockey)

Bändit muuttuvat. Se on hienoa. Parempi muuttua kuin polkea samoja latuja loputtomiin. Ehkä jotkut bändit, sellaiset joista ei sitten oikeasti ehkä tykkääkään, jäävät pois muutoksen mukana. Toisten mukana pysyy muutoksista huolimatta. High Places on bändi, joka jatkuvasti muuttaa soundiaan, mutta sen musiikillisen perustan voi nähdä pysyvän samana.

Tämä perusta on rakennettu kokeellisuuden ja popin yhdistelmällä. Bändi janoaa uusia soundeja ja kuulostaa usein ainoastaan itseltään. Sitä voi vertailla Animal Collectiveen tai Lucky Dragonsiin. Ne ovatkin heimoveljiä - samanlaisia matkaajia.

Varhainen High Places oli viaton etsiä äänien ihmeellisessä maailmassa. Kaikki oli vahvasti efektoitua, söpöä suhinaa ja kivaa kolistelua. Viime levyllä bändin ilmaisu kääntyi synkempään suuntaan - kattilat kitaroihin. Uuden Original Colors levyn voi sijoittaa jonnekin debyytin ja kakkoslevyn välimaastoon. Se yhdistelee kokeellisia äänimaisemia -pulputusta, kaikua, kolinaa - jotka kuulostavat todella hyvältä, aiempaa suoraviivaisempaan ja biittivetoisempaan suuntaan.

Edellinen High Places vs. Mankind levy ei lopulta oikein iskenyt paria kovempaa kipaletta lukuunottamatta. Uusi levy on selkeästi suunta parempaan, mutta silti meinaa tulla ikävä alkuaikojen viattoman kaunista pulputusta. Aikaisemmin yhtye suuntasi vahvasti uusille vesille, mutta on nyt alkanut hakea innoitusta menneisyydestä ja samalla menettänyt viehätysvoimaansa.

Oikeastaan en osaa vielä sanoa lopullista mielipidettä levystä. Parhaat biisit ovat todella hyviä, kuten The Pull ja Sophia, mutta osa meinaa kuunteluista huolimatta jäädä kivalta kuulostavaksi mitäänsanomattomuudeksi.

Syy miksi päädyin tänään kirjoittamaan levystä on se, että High Places saapuu ensi helmikuussa Kuudennelle Linjalle jo kolmannen kerran. Ei mikään yllätys sinänsä, sillä bändi on ehtinyt hehkuttaa kutosta Pitchforkissakin asti. Hieno uutinen marraskuun ankeuteen ja tällä kertaa aion myös olla paikalla, kun kaksi edellistä kertaa olen missannut. Toisista bändeistä sitä huomaa vain pitävänsä enemmän kuin toisista.


High Places - Sophia from Thrill Jockey Records on Vimeo.

Sarjakuvista videoiksi

High Placesin uusi video Sonora on moderni Kippari Kalle tarina, jossa on selviä Drive vaikutteita. Miten se tarina menikään? Tulee turpaan, avataan purkki, syödään pinaatti, kyynärvarteen kasvaa iso voimapallukka ja annetaan turpiin pahiksille. Uhrina Liarsin Angus Andrew.



Oneohtrix Point Never tekee tavattoman mielenkiintoisen kuuloista musiikkia. Viime vuotinen levy Returnal oli kokonaisuutena hiukan liian raskas itselleni, mutta pienempinä pätkinä aivan sitä paras mahdollista. Uuden ensi viikolla julkaistavan levyn nimibiisi Replica on saanut surumielisen videon - apocalyptisen hautaijaismarssin menneisyyden sarjakuvahahmoille.

Altos Lugares

High Places on ovela. Altos Lugares = High Places. Bändin itsensä ohjaama tyylikkään rauhallinen video sopii biittipulputuksen kuvitukseksi. Kertsin melodia tarttuu sitä tahmeammin takaraivoon mitä enemmän kappaletta kuuntelee. Sitä huomaa pitävänsä toisista bändeistä enemmän kuin toisista. Uusi albumi Original Colors julkaistaan ensi kuun alussa.

Hello Highplaces

Pari kovaa uutta tunee, joista saa hyvin muodostettua yhden blogikirjoituksen ja voin aloittaa viikonlopun vieton hyvillä mielin

Spectrals on jätkä, joka tekee hyviä biisejä. Hyviä biisejä, joita on hyvä kuunnella, tampata jalkaa, juoda kaljaa, nauttia ympäristön antimista, heristää korvia, nyökytellä päätä hyväksyvästi tai pakon edessä. Spectrals on iso vauva jo ja tietää miten indierawkia tulee soittaa.

 Spectrals - Big Baby by Slumberland Records

High Places palaa, mikä on kivaa :) Hyvää pulputuspoppia uusilla elektronisemmilla ja discommilla elementeillä. Veikkaan, että yks variskin tykkää tästä, vaikka siltä puuttuu sulat päälaelta. Liekö tapellut toisten varisten kanssa.

 High Places - Year Off by thrilljockey

RCHVS

Jeih! Woods tulee Suomeen. The Nationalki on ihan kiva, mutta Woods nostaa keikkakevään toiseen potenssiin.



Department Of Eagles on jäänyt Grizzly Bearin varjoon, muttei kovin pahasti. Silti viime vuonna julkaistu kokoelma yhtyeen alkuaikojen biisejä jäi hyvin vähälle huomiolle. En ole yhtyeestä yksittäisiä biisejä lukuunottamatta ollut kovin kiinnostunut, mutta niistä sitäkin enemmän. While We're Young on hyvä esimerkki.



Poiminta High Placesin debyyttilevyltä. Täydellinen biisi. Ehkä yks parhaista niinku koskaan.

High Places Vs Mankind

Pitchfork tarjoaa High Placesin uuden videon The Longest Shadows. Mikään muu bändi ei kuulosta High Placesilta ja ensi viikolla julkaistaan High Placesin uusi albumi High Places Vs Mankind. Albumilla kuullaan uudistunutta High Places soundia. Tummempaa, biittivetoisempaa, kitaroita on käytetty paljon enemmän kuin aikaisemmin ja vokaalit ovat puhtaampia. En oo vielä ihan vakuuttunu albumin hyvyydestä mutta ainakin The Longest Shadows on pelkää parhautta ja hirveetä groovea. Aion antaa albumille lisää aikaa sillä sen se todellakin ansaitsee.

High Places/Gang Gang Dance

High Places palaa ja julkaisee uuden albuminsa High Places vs Mankind (Thrill Jockey) 6. huhtikuuta. Uusi biisimaistiainen On Giving Up tarjoilee uutta High Places soundia, joka on vähemmän lo-fia ja selkeämpää ulosantia. Uutta biitinpää biisiä toivoisi kuulevansa Lady Gagan ja Akon välissä onneloissa ympäri suomea. Ja toivottavasti myös suomen keikalla. Bändihän on käynyt täällä jo kunnioitettavat kaksi kertaa, mutta olen onnistunut missaamaan molemmat kerrat :( High Places, jos kuulette tulkaa vielä kolmannen kerran maahamme keikalle ja lupaan olla paikalla!

Tänään kuulin hyviä uutisia. 4AD on Gang Gang Dancen uusi levy-yhtiö ja uutta albumia luvataan ensi syksyksi. Bändin edellinen albumihan oli timanttinen Saint Dymphna. Näin loppuun tuli mieleen, että Gang Gangi ja High Places ovat oikeastaan aika samantyylisiä bändejä. Hyvää kokeellista popmusiikkia. Jes.