Blogi alkoi ilmaisun tarpeesta ja päättyy näköjään ilmaisun tarpeettomuuteen ainakin tässä muodossa. Sen ajan kun blogi on ollut pystyssä, oma elämä on ollut aikamoista myllerrystä. Vaikeita aikoja on riittänyt, vaikka en tiedä onko se täällä näkynyt, mutta olen tietoisesti halunnut pitää sen pois näiltä sivuilta. Jälkikäteen ajateltuna blogi on toiminut ainakin pienenä henkireikänä, musiikki sitäkin suurempana ja siitä blogikin sikisi - tarpeesta purkaa musiikinkuuntelun tuottamia patoja ja analysoida kuunteluani. Musiikki on siitä hieno taiteen muoto, että sitä on helpompi kuluttaa kuin muuta taidetta ja se voi olla läsnä kaikkialla. Se tarjoaa abstraktiotasoja, jotka auttavat näkemään ja ymmärtämään elämää ja ehkä parhaimmillaan tarjoamaan myös vastauksia ja ratkaisuja. Tärkeintä kuitenkin on, että musiikki voi olla lähes aina läsnä niin kovin monissa eri muodoissa. Haluan rohkaista ihmisiä menemään eteenpäin elämässään ja luottamaan että vaikeudet voi voittaa. Niiden kanssa askarrellessa voi kuunnella vaikka tonneittain musiikkia ja yrittää alkaa nörtteilemään aiheesta.
Joitain uusia ideoita on aina, koska ilmaisun tarve pysyy, mutta kaikki ideat eivät ole hyviä enkä viitsi alkaa pitämään enää uutta tälläistä blogia. Pitää muhituttaa ideoita ajan kanssa päänupissa tai tehdä jotain muuta. Tässä välissä ajattelin vähän elää. Pois internetistä aurinkoon ja illan pimeyteen. Sieltä löytyy jotain kiinnostavaa, kun maltan olla avoin elämälle.
Viime aikoina on ollut siistiä pelkästään kuunnella hyvää musaa analysoimatta sitä liikaa. Kiitos kaikille, jotka lukivat kerran tai jaksoivat lukea useamman kerran. Ilman teitä sanoillani ei olisi mitään arvoa. Loppuen lopuksi on parempi aloittaa puhtaalta pöydältä kuin roikkua loputtomiin vanhassa, joka ei enää tunnu oikealta tai jolla ei koskaan ollut mitään suuntaa.
Loppuun kaksi biisiä, vaikka niitä voisi laittaa vaikka sata. Cat Powerin uusi, koska odotan levyä, Ruin on huippu ja Cat Poweria on tullut kuunneltua viime aikoina aika paljon.
Liarsin uusi levy on vuoden parhaita. Pidän siitä, että he jättävät aina toivoa levyjensä loppuun, jotka muutoin ovat teemoiltaan aikamoista vuoristorataa. Annual Moon Words jää nyt kuitenkin väliin. Loppuun The Other Side of Mt. Heart Attack - yksi maailman parhaista biiseistä.