Voi Jeesus Ihmiset!

On maanantai. Kuudennella Linjalla esiintyy Abe Vigoda sekä Black Twig, mutta missä ovat ihmiset? Paikalla oli ehkä noin 30 ihmistä silmämääräisellä havainnoilla. Tässä tarvitaan sitä Jeesusta, jos joku ihmetteli otsikkoa.

Mietin, että miksi näin:

-kaunis, lämmin kesäpäivä/ilta/yö
-maanantai, myönnän että muakin väsytti ja jos kyseessä olisi ollut eri keikka luultavasti olisin jäänyt kotiin
-töitä aamulla, mullakin oli
-koulujen päättäjäisviikonloppu, kai se on ihan hyvä syy
-Tortoise Tavastialla, kai se on suositumpi? Eric Clapton jossain muualla, tuskin samaa kohderyhmää?

En keksi muita syitä enkä viitsi kirjoittaa keikasta mitään muuta kuin, että molemmat oli hyviä. Itelläni tosiaan oli aika maanantai pöhnä eikä mikään keikkafiilis eli siihen nähden varsin mainio tapahtuma. Black Twig soitti paljon uusi biisejä, jotka kuulostivat lupaavilta - pari erittäin hyviltä. Abe soitti mm. karhunaaman ja Skeletonin, uu yeah! Toivon, että Abe viitsii vielä palata maahamme keikkailemaan ja että ihmiset tajuu, että kyseessä on yks maailman parhaista bändeistä.

Abe Vigoda @ Kuudes Linja

Maanantaina 6. kesäkuuta. Ahaha! Siistii! Jee! Kutonen on varmaan just sopivan kokonen mesta Abelle! Siistii! (Lähde)

Tämän kunniaksi pari vanhaa suosikkia. Jos laittaisin tähän ne kaikki, bloggeri menisi nurin.

Niceface-Tukholma

Itkin aikaisemmin, kun Ruotsin maalla on enemmän hyviä keikkoja kuin meillä täällä. Päätin sitten käydä katsastamassa minkälaista meno länsinaapurimme keikoilla on. Sopivasti peräkkäisille päiville sattuivat No Agen ja Abe Vigodan sekä Former Ghostsin, Zola Jesuksen ja Xiu Xiun keikat.

Suuremmat ennakko-odotukset kohdistuivat No Agen ja Abe Vigodan keikkaan, joka järjestettiin pimeänä perjantai-iltana Debaser Medisissä. Paljon parempaa line-uppia ei voi yhdeltä keikalta odottaa. No Agen näin vuonna 2008 kutosella - äärettömän kova keikka. Nyt tarjoutui ensimmäinen mahdollisuus Abe Vigodan näkemiseen. Bändi ei ole hirveästi Euroopassa keikkaillut.

Abe oli kiertueen lämppäri ja sen huomasi. Jotenkin tuntui etteivät he soittaneet aivan täydellä teholla vaan tyytyivät lämmittelijän rooliin. Molemmat bändit soittivat kovaa ja alussa Aben soundi oli aika puuroa, varsinkin vokaalit. Oli pakko siirtyä lavan edestä vähän kauemmas. Setti koostui pelkästään uuden levyn biiseistä, joista kuultiin 8 ensimmäistä. Kieltämättä jäin kaipaamaan pari vanhempaa biisiä. Joka tapauksessa keikasta jäi hyvä fiilis.

Tällä kertaa No Age esiintyi kolmihenkisenä ja taustakankaalle heijastettiin videoita. Kolmas mies, joka soitti samplejä sun muuta noisea, ei tuonut juuri lisäarvoja keikalle. Dean ja Randy pystyivät kuitenkin keskittymään pelkkään soittamiseen. Samaan fiilikseen kuin aikoinaan Kuudennella linjalla päästiin vain 4 biisiä käsittäneessä encoressa, jossa Dean ja Randy olivat lavalla kahdestaan. Ei turhaa bullshittiä vaan raakaa punkia. Encorena kuultiin mm. Boy Void, Brain Burner ja Everybodys Down. Uudelta levyltä kuultiin eniten biisejä ja mm. Glitter kuulosti paremmalta livenä. Common Heat rauhoitti tunnelmaa sopivasti.

Debaser Medis on hiukan Tavastiaa suurempi eikä kumpikaan bändi ollut kotonaan niin suuressa paikassa. Tausvideot täyttivät hyvin tilaa No Agen esityksessä, mutta eivät olleet sen erikoisempia. En tiedä mikä on yleinen käytäntö Ruotsin klubeilla, mutta oli varsin hauskaa, kun vartijat poistivat lavalta yleisöön sukeltaneen miehen. Keikan loputtua myös toinen keikasta humaltunut nuori poistettiin ilman mitään näkyvämpää syytä. Kokonaisuudessaan ilta oli onnistunut. Molemmat bändit heittivät hyvät keikat.

Former Ghosts oli hyvä...

Lauantaina Debaser Slussenilla esiintyivät Xiu Xiu, Zola Jesus ja Former Ghosts. Slussenille mahtui n. 4-500 ihmistä. Siellä No Age ja Abe Vigoda olisivat olleet enemmän kotonaan. Illan aloitti raivokkaasti Former Ghosts. Koko illan paras biisi kuultiin heti alkuun - uuden New Love levyn aloittava The Days Will Get Long Again - esitettiin sellaisella intensiteetillä, että kylmät väreet nousivat, mitä ei klubikeikoilla tapahdu usein. Parin ensimmäisen kappaleen ajan kitaran varressa oli soittamassa Xiu Xiun Jamie Stevart. Setin keskivaiheilla Nika Roza kävi laulamassa Chin Up:n ja The Bull and The Ramin. Former Ghostsin johtohahmo Freddy Rupert antoi jokaisessa biisissä kaikkensa ja aina olisi voitu kysyä perinteinen urheilu kysymys "miltä nyt tuntuu?". Lopputuloksena viikonlopun paras keikka. Mukaan lähti myös Former Ghostsin uusi ja vanha levy. Toivottavasti ne nähdään myös suomen levykauppojen hyllyillä.

Zola Jesuksesta en ole hirveästi innostunut levyltä kuunneltuna. Keikalla ja varsinkin klubilla Nikan hieno ääni tuli vielä paremmin esiin. Nika Roza esiintyi suurimman osan keikasta yksin taustanauhojen kanssa, mikä ei haitannut. Lopussa Xiu Xiu nykyinen naisjäsen tuli avustamaan Nikaa. Mielenkiintoinen keikka ja Zolalla on varmasti valoisa tulevaisuus edessään, vaikka tuskin omassa levyhyllyssäni.

ColdChillwave

Xiu Xiuta en ollut kuullellut paria biisiä lukuunottamatta koskaan. Keikka oli silti hyvä. Nopeammat biisit iskivät paremmin ja lavalla nähtiin jos jonkinmoista soitinta. Kaikki illan esiintyjät vaikuttivat sympaattisilta ihmisiltä eikä minkään tason starailua ollut nähtävissä.

Molemmat keikkapaikat olivat hyviä. Slussen oli jännästi rakennettu sillan alle. Kummallekaan keikalle ei ollut etukäteen myynnissä lippuja. Keikoille pääsi hyvin, kun meni paikalla tarpeeksi ajoissa eikä No Agen keikka edes myynyt loppuun. Xiu Xiun keikalla syntyi lopulta jonoa, mutta ilmeisesti vasta keikan loputtua. Levykauppoja tuli tsekattua muutama. Nimiä muista enkä ostanut mitään. Pet Sounds oli paikoista mielenkiintoisin ja sinne tulee varmasti poikettua, kun seuraavan kerran eksyn Tukholmaan.

Sandei Selección 101010

Abe Vigoda: Throwing Shade

Kuka Abe Vigoda? Abe Vigodan paras leffa. Et sori vaan Francis Ford Sofian isä, hyvä se sunki leffas on.

Abe Vigoda: Crush (Bella Union/PPM)

Ei voi olla totta!

Crush on levy, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Olen ollut innostunut. Olen pelännyt. Joskus siinä ei ole ollut mitään järkeä. Joskus olen unohtanut asian. Ehkä olen hullu. (Ehkä olen Olavi Uusivirta) Maanantaina levy on viimein kaupoissa!



Ensimmäisenä mieleeni tulee, että Abe Vigoda on kameleontti. Useimmat bändit, joista tykkään ovat. Abe Vigoda vain näyttää olevan siitä pahemmasta päästä. Tyylin vaihdokset ovat niin suuria, että se laittaa aluksi ajattelemaan, että mitä vittua?!? Sen jälkeen alan päästä kärryille ja lopulta rakastan. Ainakin aina tähän asti. Tutustuin bändiin vuoden 2008 alkupuolella ennen bändin "läpimurtolevyä" Skeleton, joka esitteli nuoren "tropical punk" bändin. Biisien keskikesto oli 2 minuutin luokkaa ja hengähdystaukoja tarjosivat nopeat puolen minuutin noise rypistykset. Heti Skeletonin perään yhtye tarjosi vuoden 2009 alussa Reviver EP:n, jolla soitti ensiksi täysin eri yhtye. Biisit kestivät 4 minuuttia, temmot olivat rauhallisempi ja vokalisti Michael Vidalin ääni ei enää kiekunut korkealla vaan antoi palaa matalammin ja kehittyy edelleen arvaamattomasti. Ensireaktioni oli onko tämä nyt varmasti oikea levy? Levy-yhtiön tiedotteessa luki jotakuinkin "your going to flip when you hear new Abe Vigoda" no todellakin. Lopulta Reviver oli viime vuoden suosikki julkaisujani. Kokonaisuudessaan bändin kehitys on ollut pitkä Sky Route/Star Roof levyn no wave melusta Kid Cityn trooppinen punk vaihe ykkösestä nykypäivään.



Reviver EP:n myötä vanha rumpali Reggie Guerrero jätti bändin, koska muu bändi halusi panostaa uraansa enemmän ja uudeksi rumpaliksi tuli Dane Chadwick, joka toi mukanaan rumpukoneet ja synat. Hänen vaikutuksensa bändin uuteen suuntaan on varmasti ollut suuri. Synat ovat mukana lähes joka raidalla, rytmit ovat monotonisempia, vaikka mukana on yhä (onneksi) tuttua villiä rumpujen paukutusta. Tsekkaa November. Musiikki on helpommin lähestyttävää ja kappalerakenteet normaalimpia. Parempi tuotanto ei ole kuitenkaan tuhonnut bändin punkjuuria ja ilmaisu on edelleen sopivan rosoista. Jokaisessa kappaleessa seikkaillaan omassa äänimaailmassaan ja kokonaisuudesta löytää paljon korvakarkkia. Levy kuulostaakin todella hyvältä, vaikka aluksi tunkkaiselta verrattuna aikaisempien levyjen luomu soundeihin.

Biisimaistiaisten myötä aloin jo huolestua, mutta onneksi aivan turhaan. Levy iski heti ensikuuntelulla kovaa ja paranee vain ajan myötä. En jaa ihmisten mielipiteitä, jotka ovat parjanneet levyä internetissä. Avarakatseisuutta ihmiset! Kuka lopulta haluaisu kuulla Skeletonin osa 2. Levy kuulostaa törkeän hyvältä, mitä lie cold waveksi tai new waveksi tätä voi kutsua. Throwing Shade vaikutti ensi sinkuksi hiukan tylsältä, mutta levyn kokonaisuuteen se sopii mutkattomasti ja maistuu hyvälle. Crush saattaa olla paras kappale, jonka yhtye on tähän mennessä kirjoittanut. Repeating Angel on upea 6 minuutin hituri, joka yksinkertaisuudessaan on jotain erittäin hienoa. Synia ei tosiaan voi olla huomaamatta ja tällä levyllä ne ottavat hallitsevan roolin. Jos jotain jään kaipaamaan, niin pienet noisehäröilyt johonkin väliin olisivat olleet poikaa, mutta eivät pakolla olisi sopineet levyn kokonaisuuteen. Kokonaisuutena levy on yksi tämän vuoden persoonallisimmista indierock levyistä. Näin lavea yleistys sallittakoon.



Silti bAbe Vigoda kuulostaa edelleen eniten itseltään, oli tyyli mikä tahansa. Bändin jäsenet ovat nuoriksi  herroiksi ehtineet jo pitkälle, ja kameleontin tulevaisuutta on mielenkiintoista seurata. Bändi kehittyy eikä pelkää siirtyä uusille urille. Enkä voi sille mitään, että Crush on yksi vuoden suosikkilevyistäni. Ei se väärin oo. Pientä ihastusta on edelleen ilmassa.

Koko levy streamattivissa täällä tämän viikon loppuun ja maanantaina sitten levykauppaan.

Wuhuu!/Wild Heart//2.7 Edit Throwing Shade!

MBVmusic kertoi toissa päivänä seuraavaa. PPM julkaisee Abe Vigodan uuden 7'' singlen "Throwing Shade" b/w "Vivid" 24. elokuuta. Wuuhuu!

2.7 Edit: mp3 löytyy faderin sivuilta, jos olet tarpeeksi nopea! p4k mp3 poistettiin jo. Tätä päivää on odotettu! Aika elektronista. Hyvältä kuulostaa silti.



Uusien näytteiden puutteessa vanhaa herkkua. Stevie Nicks cover Wild Heart. Kuka on Stevie Nicks? Wikipedia opettaa minua tässäkin asiassa.


Abe Vigoda - Wild Heart from the battle on Vimeo.


alkuperäinen villi sydän

2000-luvun parhaat levyt

2000-luvusta on jo aikaa, joten nyt on hyvä hetki tehdä oma listani 00-luvun parhaista levyistä. Seuraavat levyt ovat olleet henkilökohtaisesti tärkeimpiä ja muokanneet musamakuani suuntaan tai toiseen. Listasta näkyy, että aktiivisempi musiikinkuunteluni on alkanut 2000-luvun puolivälissä. Yritin tehdä listan 1.levy/artisti, mutta joitain levyjä ei vaan voinu jättää pois.

1. Interpol: Antics (Matador)

Kaikista tärkein levy henkilökohtaisesti 2000-luvulla ja varmasti myös soitetuin, vaikka nykyään tulee kuunneltua harvemmin. Ekat 6 biisii aivan älytöntä parhautta. Loputkaan ei niistä paljoo jää. Enemmän kokoelma sinkkuja kuin albumikokonaisuus. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä, kun näin Evil:n videon MTV:llä. Se oli viikon videona ja ensin tykkäsin ainoastaan videosta. Aika hitaasti Interpol ui tajuntaani. Monesti ne hitaat jutut on niitä parhaimpia. Evil:n video on edelleenkin maailman parhaita videoita.

2. No Age: Weirdo Rippers (Fatcat)

Tää olis voinu olla TOTBL, mutta päätin nostaa Weirdo Rippersin kakkoseks niin ei Interpol saa ylivaltaa. 08 keväällä tää räjäytti mun tajunnan ehkä kovempaa ku mikään muu levy koskaan. Sinä keväänä tuli kuunneltua tätä aivan älyttömästä. Toimii vieläkin loistavasti ja tulee kuunneltua aika usein. Täydellinen paketti kevyttä noisettelu, punkkia ja poppia. Kuulostaa lo-fiudessaan todella luomulta ja energiseltä.

3. Interpol: Turn On The Bright Lights (Matador)

Interpol 00-luvun tärkein bändi mulle. Ikuinen battle tää vastaan Antics. Tää on tummempi ja kokonaisuutena parempi, jos arvostelin pelkkien musiikillisten seikkojen perusteella tää olis ykkönen.

4. Bloc Party: Silent Alarm (Wichita)

Muistan, kun näin ekaa kertaa Banquetin musavideon MTV:llä, vaihdoin kanavaa ku kelasin, että taas yks tällänen bändi, miten väärässä olinkaan. Silent Alarmin soundeissa ei ole mitään turhaa. Se kuulostaa valkoiselta kanneltaan. Kaikki biisit on oikeastaan hittejä. Matt Tong rumpujen takana on liekeissä.

5. No Age: Nouns (Sub Pop)

Nouns ilmestyi ennen kuin olin ehtinyt toipua Weirdo Ripperisista. Hallitumpi kokonaisuus kuin Weirdo. 

6. Deerhunter: Cryptograms (Kranky)

Kuulin levyn ensimmäistä kertaa 08 alkupuolella. En kuitenkaan tykännyt. Vähän yli vuotta myöhemmin kuuntelin uudelleen ja PAM! olin myyty. Huikee kokonaisuus ambientia, punkkii, poppii,shoegazingii. Koko levy leijuu utuisessa savupilvessä. Lyriikoista ei saa kunnolla selvää ja kaikki on yhtä humua. Alkupuoli leijutaan ambient tunnelmissa ja lopussa laitetaan pop vaihde silmään.

7. Liars: Drum's Not Dead (Mute)

Löysin levyn Stockalta. Ainoita levyjä mitä oon ostani sieltä ja epätodennäköisin myöskin. Mietin, että raaskinko maksaa levystä 22 euroa. Raaskin ja menin kassalla, jolloin myyjä sanoi 4,90 kiitos, mikä oli suorastaan naurettava hinta levystä. Todella hitaasti avautuva levy, joka palkitsee kärsivällisen kuuntelijan. Matka jonnekin tajunnan toiselle puolelle. Hypnoottista minimalismia ja melua.

8. Animal Collective: Feels (Fatcat)

Olisin voinut valita AC:n tuotannosta melkein minkä levyn vain tälle paikalle. Feels on heidän kaunein levynsä ja suosikkini ehkä myös siksi, että se oli ensi tutustumiseni näihin eläimiin.

9. Grizzly Bear: Yellow House (Warp)

Veckatimest on hyvä, mutta Yellow House on epätäydellisempi, mystisempi, haahuilevampi, rakastettavampi.

10. Panda Bear: Person Pitch (Paw Tracks)

Kesti kauan ennen kuin tajusin tän levyn hyvyyden. Paranee kuuntelu kuuntelulta. Kesän ja hyvänolon levy.

11. Abe Vigoda: Skeleton (PPM)

14 trooppista punk-hittiä, joita on pakko soittaa uudestaan ja uudestaan. Levyä kuunnellessa ei voi pysyä paikallaan niin hektistä meno välillä on. Tuoretta punkkia trooppisilla ja noisahtavilla mausteilla.

12. The National: Boxer (Beggars Banquet)

Kaikki varmaan tietää. Kutoo itsensä hitaasti sisälle alitajuntaan.

13. Sufjan Stevens: Illinois (Asthmatic Kitty)

Vois olla yhtä hyvin Michigan. Illinoisilla on kuitenkin vielä huikeampia biisejä. Kokonaisuutena myös aivan huikee unohtamatta hienoja orkestraatioita.

14. Bloc Party: A Weekend In The City (Wichita)

Haisee ja maistuu viikonlopulle. Vaikeemmin avautuva kuin Silent Alarm, mutta monipuolisempi.

15. Radiohead: Kid A (EMI)

Kuulin ekaa kertaa 2006? Laajensi tajuntaa, että on mahdollista tehdä Kid A.

16. Wolf Parade: Apologies To The Queen Mary (Sub Pop)

Persoonallinen indierock levy. Spencer Krugin koskettimet kohtaa muun bändin = loistavaa.

17. Arcade Fire: Funeral (Merge)
 
Joskus aikoinaan tää oli kaikista paras. Sen jälkeen kiinnostus hiipu ja Neon Bible ei oo yhtä hyvä, vaikka hyvä onkin. Loistava levy tää silti on ku aina välillä löytää tiensä soittimeen.

18. The Mars Volta: Frances The Mute (Universal)

5 Biisii lähes 80 minuuttii. Paljon ihme haahuiluu ja biisit sinkoilee paikasta paikkaan. Kokonaisuus pysyy silti loistavasti kasassa. Mars Voltan paras levy, vaikka nykyään en enää hirveesti bändiä kuuntele.

19. The White Stripes: Elephant (XL)

Joskus aikoinaan tää oli raaempaa ja rockimpaa kuin mitä olin kuullu aikasemmin. Herätti mua tajuumaan, että valtavirran ulkopuolellakin on elämää. Ilman tätä levyy kuuntelisin ehkä vielki Linkin Parkii.

20. Limp Bizkit: Chocolate Starfish And Hot Dog Flavoured Water (Interscope)

Vuonna 2000 en kuunnellu Kid A:ta. Kuuntelin tätä ja tää oli paras.







Kunniamaininnat:

Times New Viking: Rip It Off
Health: Health
Burial: Untrue
Beirut: Flying Club Cup
Sigur Ros: Takk
Four Tet: Rounds
The Strokes: Is This It
Explosion In The Sky: Those Who Tell The Truth Shall Die, Those Who Tell The Truth Shall Live Forever
Mew: And The Glass Handed Kites
Foo Fighters: One By One
Franz Ferdinand: s/t
Fuck Buttons: Tarot Sport
Atlas Sound: Logos
Múm: Finally We Are No One
Broken Social Scene: s/t
Gang Gang Dance: Saint Dymphna
Paavoharju: Laulu Laakson Kukista
Joensuu 1685: s/t
The Hives: Veni Vidi Vicious

Keksi oma otsikko

No Age on maailman siistein bändi. Tässä taas yksi todistus siitä. Aikaisemmin kerroin, että bändi teki soundtrackin Aanteni lyhytelokuvaan. Vähän aikaa sitten bändi versioi soundtrackin livenä, joka on nyt ladattavissa bändin blogissa mp3 muodossa. Tuloksena 16 minuutin noisedrone möhkäle, joka esittelee taas uusi puolia bändistä.

Pitchfork haastatteli Wolf Paraden Dan Boeckneria, joka kertoi että bändin kolmos albumi on tulossa kesä - heinäkuun vaihteessa ja kantaa mahdollisesti nimeä Expo 86.

The Tripwire haastetteli No Age:n kaveripunkbändiä Abe Vigodaa pizzojen äärellä. Bändi paljastaa mm. että uusi levy on tulossa (VASTA) ensi syksynä, levyn tuotti Chris Coady, joka tuotti Beach Housen Teen Dreamin, levyn tämän hetkinen nimi on Crush ja uusina elementteinä mukana elektroniikkaa ja koskettimiä. Bändi kiertää tällä hetkellä Vampire Weekendin lämmittelijänä. Uuden Crush biisin demon voi käydä kuuntelemassa bändin Myspacessa.


Eating Pizza with Abe Vigoda from The Tripwire on Vimeo.

Indie rok rok rok

Uutta Foalsii. Debyyttilevy lupasi enemmän kuin antoi. Spanish Saharan perusteella tuntuu, että lupaukset taitaa tulla nyt korkojen kera.



Surf City tulee Uudesta-Seelannista ja ilmeisesti jatkaa maan kitaramusiikin perintöä, johon en itse ole tutustunut. Tämän perusteella pitäisi tutustua. Bändin nimeä kantava Ep ilmestyi 2009 tai 2008, mutta toimii edelleen loistavasti. Enää odotellaan uutta levyä.



Water the garden. Get shot in the street. Fountais flood cities up to their knees.

Abe Vigoda: Crush

Tätä olen odottanut jo pitkään. Vihdoin viitteitä uudesta Abe Vigoda materiaalista. Crush on kuultavissa bändin myspace sivuilla. Kyseessä on demo ja uutta albumia lupaillaan ensi kesäksi. Repeatilla mennään.