Kaikkien kiireiden keskellä aloin lopulta miettimään jaksanko tehdä tätä listausta, miksi sen teen ja kenelle sen teen. Sen enempää vastauksia näihin kysymyksiin miettimättä päätin nyt tehdä sen ainakin tämän kerran vielä. Vuoden itselle tärkeimpien levyjen listaaminen on samalla katsaus menneeseen vuoteen, jossa musiikilla on ollut enemmän tai vähemmän tärkeä osuus. Tärkeimpiä levyjä ei voi koskaan päättää etukäteen, joitakin levyjä vain tulee kuunneltua enemmän kuin toisia ja toiset muodostavat soundtrackejä eri elämän vaiheille. Tämä lista on siis miten kaikki lopulta kävikään. (Linkit teksteissä vuoden varrella kirjoitettuihin blogibostingeihin)
Sen verran sanon vielä, että tämä vuosi oli hyvä levyvuosi. LIIIAN PALJON HYVIÄ LEVYJÄ ETTÄ KAIKKIA EHTISI KUUNNELLA SAATI TYKÄTÄ NIISTÄ.
Kunniamaininnat:
Bill Callahan: Apocalypse, Zomby: Dedication, Grimes & D'eon: Darkbloom, Beach Fossils: What a Pleasure Ep, Washed Out: Within and Without, Burial: Street Halo, Tim Hecker: Ravedeath 1972, Times New Viking: Dancer Equired, Shabazz Palaces: Black Up
20. Julianna Barwick: The Magic Place (Asthmatic Kitty)
Tämän sijan olen perinteisesti pyhittänyt levylle, jonka hurmaamisvaihe on käynnissä ja en osaa vielä sanoa lopullista tuomiotani. Tällä kertaa kunnian saa Julianna Barwick. Pari viime viikkoa ovat osoittaneet miten kaunis levy The Magic Place on, miten kaunis ihmisen ääni voi olla ja paljon muuta ei tarvita. Todella maaginen levy.
Piristävä tapaus Suomen musiikki-ilmastossa. Pocketfull of Sand tyrmäyksen jälkeen otti oman aikansa huomata miten paljon muutakin hyvää levy sisältää. Sopivassa suhteessa herkkää popia ja räkäistä kitarankuritusta.
18. Oneohtrix Point Never: Replica (Software)
Replica on levy, jota edelleen absorboin. Tavallaan se poikkeaa totutuista kaavoista ja määreistä, mutta on silti helposti lähestyttävä, kutsuva ja kiehtova levy, jolla Daniel Lopatin ottaa vielä ison harppauksen eteenpäin. Vuoden mielenkiintoisimpiä ääniä.
17. Ponytail: Do Whatever You Want All The Time (We Are Free)
Ponytail valitettavasti hajosi tai räjähti luovuuteensa, minkä ymmärtää hyvin tätä levyä kuunnellessa. Vuoden innostavin levy, jolta välittyvä luovuus leviää kuin tauti, kun sen antaa levitä. Räiskyy ja roiskuu ympäriinsä, hyvä jos housut pysyvät jalassa. Ajoittain liian hyperaktiivista, mutta oikeassa mielentilassa täydellisen rajatonta musiikkia, joka saa kaiken muun kuulostamaan tylsältä munienpuhaltelulta. Viiden tähtden levy.
16. Braids: Native Speaker (Kanine)
Kaunis, alkuvoimainen ja innostava levy, jonka löysin uudelleen syksyllä.
15. Julia Holter: Tragedy (Leaving)
Kreikkalaisesta tragediasta innoituksensa saava levy on laaja, kiehtova ja persoonallinen kokonaisuus, joka on parasta nimenomaan kokonaisuutena. Hämmästelen edelleen sen luomaa maailmaa.
14. Tennis: Cape Dory (Carmen San Diego)
Levy kera nimmarin ja kehut paidasta. Tennis yritti ilmeisesti lahjoa tietään top kymppiin, mutta vaikka olettekin söpö-muusikko-pariskunta niin ei sitä vain lahjomalla pärjää! Tennis tietää sen ja päätti purjehtia kuukausia ja tehdä kasan hyviä pop-biisejä purjehduksesta ja muusta. Näitä biisejä sitten kuuntelin enemmän kuin osasin odottaa.
13. Wild Beasts: Smother (Domino)
Huippukohdiltaan vuoden parhaimmistoa, mutta pitkässä juoksussa sittenkin liian epätasainen kokonaisuus. Edelleen virkistävää uudistumista ja kiehtovia kappaleita. Tulevaisuus näyttää hyvältä.
12. Panda Bear: Tomboy (Paw Tracks)
Kokonaisuutena ehkä liiankin turvallinen ja tuhti. Panda hautasi inhimillisyyttään turhaan liikojen efektien taakse. Vähempikin olisi riittänyt. Valituksistani huolimatta etenkin pienemmissä määrin mitä nautittavin levy.
11. Lee Noble: Horrorism (Bathetic)
Lee Noble sanoi haastattelussa haluavansa yhdistää abstraktiuden ja tunteen. Ajoittain tällä levyllä se onnistuu saumattomasti. Paikoittain pelottavaa ja ahdistavaa, silti kaunista ja koskettavaa ääntä. Loppusyksyn ja alkutalven pimeydessä Horrorism kasvoi ajoittain osiensa summaa suuremmaksi.
10. Regina: Soita Mulle (Johanna)
Jos et sä soita sai minut muuttamaan enemmän ennakkoluuloihin kuin kuulokuviin perustuneet mielipiteeni bändistä. Tämän levyn myötä löysin myös vanhemman tuotannon. Soita Mulle levyn suoraviivainen ja unisen nautittava pop ui nopeasti mun luo ja pysyi siellä.
9. Grouper: Alien Observer/Dream Loss (Yellow Electric)
Ambientin kuningatar julkaisi tuhdin kahden levyn paketin, joka olisi ollut puhdasta timanttia yhdeksi levyksi karsittuna, mutta mitä enemmän tätä on tarjolla sitä parempi. Lähes hahmottomasti liikkuvat äänimassat muodostavat vuoden maagisinta musiikkia. Maaliskuun keikka ei voi tulla liian aikaisin.
8. Echo Lake: Young Silence Ep (No Pain in Pop)
Yksi alkuvuoden ehdottomista suosikeista, johon en sitten koskaan kyllästynytkään. Esikois-ep:llä heti suoraan sydämeen. Young Silence on tiukka paketti hienoja biisejä, joiden aiheuttamat väristykset on haudattu rakeisten prismojen heijastamien värien alle.
7. Widowspeak: Widowspeak (Captured Tracks)
Yllätti, kasvoi kasvamistaan ja muuttui yhä tärkeämmäksi. Ei mitään uutta ja ihmeellistä vaan hyvin tehtyjä pop-kappaleita, joita on vain pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan. Sopivan rosoista tunnelmointia ja kauneutta. Näillä ansiolla vuoden debyytti.
6. Big Troubles: Romantic Comedy (Slumberland)
10 kpl häpeilemättömän isolta soundaavia, hauskoja, purukumin lailla tarttuvia ja ennen kaikkea hyviä pop-biisejä, jotka sopivat omaan makuuni. Hieno bändi.
5. Atlas Sound: Parallax (4AD)
Pientä Halcyon Digest syndroomaa havaittavissa. Halcyon otti aikansa auetakseen ja niin on ollut tämänkin levyn kanssa. Silti olen valmis nostamaan sen näin korkealla. Logosin kaltaista henkilökohtaisuutta se tuskin koskaan tulee saavuttamaan, mutta ei sen tarvitsekaan. Hienovarainen kokonaisuus, joka paljastuu sitä hienommaksi mitä enemmän sitä kuuntelen.
4. Real Estate: Days (Domino)
Kuulostaa lähes liian hyvältä ja helpolta ollakseen näin hyvä levy. Debyyttiä parempi tuotanto tuo entistä paremmat biisit entistä paremmin esille. Kokonaisuutena vaivaton tavallisen elämän hetkiä luotaava levy. Tykkäsin heti.
3. St. Vincent: Strange Mercy (4AD)
Koskettaa ja raastaa tavalla, johon harva levy on pystynyt. Tällä levyllä Annie Clark löysi voisiko sanoa täydellisyyttä lähentelevän äänimaailman ja tunteen ristisiitoksen. Ei kaihda vaikeitakaan karikoita ja on oudon armollinen kokemus ja kylmien väreiden kuningatar.
2. Gang Gang Dance - Eye Contact (4AD)
Eye Contact oli vuoden odotetuin levyni. En vain tiennyt mitä siltä odottaa. Jotain jossain lainaten: "Gang Gang olisi voinut lähteä mihin suuntaan tahansa Saint Dymphnan jälkeen, mutta päätti ryhtyä maailman parhaaksi tanssibändiksi". Lopulta levy antoi paljon enemmän kuin edes osasin toivoa. Gang Gang yhdistelee kokeellisuutta ja tyylejä eri puolilta maailmaa saumattomammin ja popimmin kuin koskaan ennen. Eye Contact on joka hetkeä, ääntä ja biisiä myöten timanttinen ja persoonallinen kokonaisuus, joka ei jätä selittelyille sijaa. Edelleenkään en voi muuta sanoa kuin: WOW!
1. Ducktails III: Arcade Dynamics (Woodsist)
Olin koko ajan varma, että Eye Contact on vuoden paras levyni, mutta pari tuntia sitten kuunnellessani Arcade Dynamicsia, tajusin ettei näin ole. Tämä on vuoden paras levyni. Ducktails on vuoden tärkein artistini. Olen kuunnellut tätä levyä koko vuoden. Primaveran keikka oli vuoden paras. Olen katsonut liikaa julkaisemattominen Ducktails biisien live tallenteita youtubesta, jotka vaikuttavat näitäkin lauluja paremmilta. Eye Contact on "yleisiltä musiikillisilta ansioiltaan" parempi levy, mutta tämä on henkilökohtaisesti vielä tärkeämpi ja se ratkaisee.
Arcade Dynamics on eräänlainen päätepiste. Sen tajuaminen, että kaikista cooleinta on olla vaan eikä yrittää olla mitään muuta. (JOO TIEDÄN! PANDA BEAR EHTI ENSIN!) Lauluja kotikadusta, kadonneesta nenäliinasta ja projektorista kuistilla. Uusi popimpi vaihde teki biiseistä entistä lähestyttävämpiä ja tarttuvampia. Tunnelma ja biisit löysivät epätäydellisen täydellisen harmonian, jonka tuloksena syntyi vuoden poppilevy. Jos haluat tietää miltä levy kuulostaa, uppoudu kansikuvaan, kuvittele talon sisälle pelihuone ja pieni ikkuna, joka heijastaa auringonlaskun viimeisiä säteitä.
Kulunut vuosi on hyvä päättää Porch Projectorin tunnelmiin. (ps. muistakaa käyttää lumisade nappulaa.)
