Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janelle Monáe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janelle Monáe. Näytä kaikki tekstit

14.8.11

Flow: Pe-La


Te kaikki, jotka ootte nyt Flowssa tai sinne suuntaamassa ette voi ainakaan heti lukea tätä mahtavaa Flow raporttia. Meikähän missas 3 päivän liput ja näin istun kotonani tuijottamassa läppärin näyttöä. Se ei kuitenkaan haittaa ottaen huomioon vuotavan nenän, kipeän kurkun, jatkuvat aivastukset yms...

Perjantaina alkoi loma. Perjantaina alkoi Flow. Perjantai aamuna herätessäni tunsin myös flunssa alkavan - ei hyvä juttu. Pientä droppia kehiin ja kaikki oli melkoisen hyvin.

Saavuttuani festivaalialueelle katselin hiukan ympärille, kun About Groupin keikalta kuului ääniä, jotka toivat mieleen HEALTHin. Ei kai HEALTH soita täällä? No eiii. About Group ei sitten HEALTH hetken jälkeen oikein iskenyt, joten päädyin katsomaan Destroyeria. Olen kuullut vain satunnaisia palasia bändin tuotannosta ja odotuksia keikkaa kohden ei ollut. Se oli hyvä juttu, koska pidin siitä mitä kuulin. Lavalla oli paljon väkeä ja soitanta oli monipuolista ja jopa noisehäröilyä kuultiin! Pitänee kuullostella josko Kaputt alkaisi nyt maistua.

Pääosa ajasta tulikin vietettyä Nokia Blue Tentissä. Warpaint oli hyvä, kuten myös El Guincho. Molemmilla oli omat suvantonsa, mutta parhaimpien biisien aikana meno oli parasta. Warpaintilla Undertow ja Elephants, El Guincholla vanhemmat biisit sekä Bombay saivat flunssaiseen kroppaan liikettä.

El Guincho jakaa sisältöä. Ei hitsi, haluun tietää mitä sisältöä Eero Johannes jakaa.
Voimalassa tuli kuullosteltua hieman Teethiä ja Pearson Soundia. Kummatkin kuulostivat hyviltä, mutta dupstep soundit eivät jaksaneet miellyttää pieniä hetkiä pidempään. Tuli myös juostua turhaan Blue tentin ja voimalan väliä. Joy Orbison kiinnosti, mutta ennen sitä päätin mennä katsastamaan Ariel Pinkistä ainakin alun. Se oli hyvä, paljon parempi kuin Primaverassa. Parhaat biisit tulivat heti alkuun, joten siirtyminen Joy Orbisonin luokse ei tehnyt kipeää.

Joy soitti ilmeisesti dj-keikan, mutta se ei haitannut. Voimala oli tupaten täynnä tanssikansaa. Ilmeisesti enemmän House pitoinen setti sai liikkeelle flunssan alle piiloutuneita energiavarantoja - niin sanottua ekoenergiaa. Vasta kotimatkalla bussissa huomasin miten väsynyt olin.

Lauantaiaamun herätys aiheutti pientä pelkoa. Pientä droppia jälleen kehiin ja olo oli parempi. Delay Trees piti silti jättää terveyden nimissä väliin. Harmi, mutta kaikkea ei voi saada. Raahasin itseni katsomaan Reginaa ensimmäistä kertaa koskaan. Tykkäsin. Uudet biisit on hyviä, eritoten tiuhaan soineet Jos et sä soita ja Haluan Sinut. Uudelta levyltä on lupa odottaa paljon. Väsy painoi vielä, mutta korvat tykkäsivät.

Magenta Skycoden tunnelmointi lämpimässä auringonpaisteessa teki hyvää kaikin tavoin. Pains of Being Pure at Heart soitti Stay Aliven, muuta en toivonutkaan. Lykke Lin peruutuksesta kuulin vasta kun keikan olisi pitänyt jo alkaa?!?

Hei! Mis on Janelle?
Kun Janelle Monaen keikka alkoi oli Nokia Blue Tent lähes täyteen ahdettu eikä syyttä. Show oli aikamoinen ja jos Janelle Monae ei ole seuraava supertähti muutan kuuhun. Lavalla nähtiin varmaan parikymmentä henkilöä, rooliasua, hyppimistä, iloa, riemua, huikeaa lahjakkuutta ja uusia visioita. Näin hommat kuuluu hoitaa! Tulevaisuudessa Flow tulee olemaan liian pieni paikka tälle showlle.

Yksi festarin parhaista jutuista oli The Other Sound, jonka päätin säästää raportin viimeiseksi. Veikkaan ettei läheskään jokainen festivaalivieran käynyt Circossa sijainneessa paikassa. Kokeellisempaa musiikkia sisältäneet esitykset olivat kuitenkin itselleni yksi festarin kohokohdista. Avarus oli avartavaa äänimatkailua. Aikaisemmin puffaamani Dolphins Into The Future vei merelle ja tropiikkiin tosin liian lyhyeksi ajaksi. Ilman Lykke Lin peruutusta olisin missannut Fricara Pacchun, joten kiitos Lykke! Fricara toi mieleen Fuck Buttonsin noisen ja elektronisten biittien yhdistelmän, mutta mistään apinoinnista ei ollut kyse.

Fricara Pacchu
Janellen jälkeen oli virhe mennä kurkkaamaan Empire of The Sunia, koska se oli anteeksi nyt vaan täyttä paskaa. Tämänkin ajan olisin voinut käyttää paremmin Barry Andrewsin Discon keikalla. Erittäin erittäin mielenkiintoisen kuuloista settiä sen mitä ehdin kuulla. Poppia ja outoilua samassa paketissa. Homma meni kuulemma "karaokeiluksi".

Yksi parhaista jutuista oli The Other Soundista löytyneet säkkituolityynyt. Olen aina miettinyt, että ei esim. Dolphins Into The Futurea pidä kuunnella seisoen. Ei sitä oikein voi tanssia. Mielummin makaan mukavalla säkkituolilla tuijottaen kattoon tai silmät kiinni.

Kokonaisuutena Flow oli hyvä. Ei pahemmin jonoja ja liikkumatilaa oli suosituimpia keikkoja lukuunottamatta. Paljon erilaisia esiintyjiä ja hyviä keikkoja. Mieleen ei tule oikeastaan mitään negatiivistä. Odottamani Pantha Du Princen päätin skipata fyysisestä voinnista johtuen. Puoli kaksi vain tuntui liian kaukaiselta ajatukselta, että olisin enää jaksanut innostua. Siihen aikaan löysinkin itseni jo peiton alta.

Loppukevynnys (jäniskevennys):

Rusakoiden planeetalla
Onks sul heittää spadduu?
-hä?
Oliks Flowissa?
-joo
Oliks hyvä meininki?
-joo
Paljon liput makso?
-95, 135?, 70 mikä on aika suolanen hinta
Mitä esiintyjii siel oli?
-Kaikenlaisii erilaisii, laaja kattaus, vähän jokaselle jotain. 

21.8.10

Janelle Monáe

Janelle Monáe ei ole musiikkia, jota kuuntelen yleensä tai mitä olisin koskaan kuunnellutkaan. Jostain korviini kantautui hieno Wondaland biisi ja nyt Cold War niminen raita. Näiden biisien perusteella Janelle on harvinaisen kovaa kamaa ja aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt debyyttialbumi The ArchAndroid on pakko etsiä käsiini. Levy komeilee Metacriticin tämän vuoden toiseksi parhaiten arvosteltuna levynä. Edellä on vain Rolling Stonesin uudelleen julkaistu Exile on Mainstreet, joten Janellen levyä voi kutsua vuoden parhaillen arvostelluksi, joten tätä voin siis kuunnella, koska tämä on yleisesti hyväksytty parhaaksi musiikiksi? Hyvä musiikki on aina hyvää musiikkia, joka pystyy rikkomaan genrerajoja eikä kokeellisuus estä kaupallista menestystä. Minun on ehkä turha suitsuttaa tämän enempää kuuntelematta enempää, mutta Janelle on minulle ehdottomasti vuoden yllättäjiä ja piristysruiske, joka voi laajentaa näkemystäni musiikista.  Ei huonommin tulevalta supertähdeltä. Näin otaksuisin.

Cold War on tähän mennessä parhaita biisejä sekä videoita mitä on tullut vastaan.