Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste El Guincho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste El Guincho. Näytä kaikki tekstit

14.8.11

Flow: Pe-La


Te kaikki, jotka ootte nyt Flowssa tai sinne suuntaamassa ette voi ainakaan heti lukea tätä mahtavaa Flow raporttia. Meikähän missas 3 päivän liput ja näin istun kotonani tuijottamassa läppärin näyttöä. Se ei kuitenkaan haittaa ottaen huomioon vuotavan nenän, kipeän kurkun, jatkuvat aivastukset yms...

Perjantaina alkoi loma. Perjantaina alkoi Flow. Perjantai aamuna herätessäni tunsin myös flunssa alkavan - ei hyvä juttu. Pientä droppia kehiin ja kaikki oli melkoisen hyvin.

Saavuttuani festivaalialueelle katselin hiukan ympärille, kun About Groupin keikalta kuului ääniä, jotka toivat mieleen HEALTHin. Ei kai HEALTH soita täällä? No eiii. About Group ei sitten HEALTH hetken jälkeen oikein iskenyt, joten päädyin katsomaan Destroyeria. Olen kuullut vain satunnaisia palasia bändin tuotannosta ja odotuksia keikkaa kohden ei ollut. Se oli hyvä juttu, koska pidin siitä mitä kuulin. Lavalla oli paljon väkeä ja soitanta oli monipuolista ja jopa noisehäröilyä kuultiin! Pitänee kuullostella josko Kaputt alkaisi nyt maistua.

Pääosa ajasta tulikin vietettyä Nokia Blue Tentissä. Warpaint oli hyvä, kuten myös El Guincho. Molemmilla oli omat suvantonsa, mutta parhaimpien biisien aikana meno oli parasta. Warpaintilla Undertow ja Elephants, El Guincholla vanhemmat biisit sekä Bombay saivat flunssaiseen kroppaan liikettä.

El Guincho jakaa sisältöä. Ei hitsi, haluun tietää mitä sisältöä Eero Johannes jakaa.
Voimalassa tuli kuullosteltua hieman Teethiä ja Pearson Soundia. Kummatkin kuulostivat hyviltä, mutta dupstep soundit eivät jaksaneet miellyttää pieniä hetkiä pidempään. Tuli myös juostua turhaan Blue tentin ja voimalan väliä. Joy Orbison kiinnosti, mutta ennen sitä päätin mennä katsastamaan Ariel Pinkistä ainakin alun. Se oli hyvä, paljon parempi kuin Primaverassa. Parhaat biisit tulivat heti alkuun, joten siirtyminen Joy Orbisonin luokse ei tehnyt kipeää.

Joy soitti ilmeisesti dj-keikan, mutta se ei haitannut. Voimala oli tupaten täynnä tanssikansaa. Ilmeisesti enemmän House pitoinen setti sai liikkeelle flunssan alle piiloutuneita energiavarantoja - niin sanottua ekoenergiaa. Vasta kotimatkalla bussissa huomasin miten väsynyt olin.

Lauantaiaamun herätys aiheutti pientä pelkoa. Pientä droppia jälleen kehiin ja olo oli parempi. Delay Trees piti silti jättää terveyden nimissä väliin. Harmi, mutta kaikkea ei voi saada. Raahasin itseni katsomaan Reginaa ensimmäistä kertaa koskaan. Tykkäsin. Uudet biisit on hyviä, eritoten tiuhaan soineet Jos et sä soita ja Haluan Sinut. Uudelta levyltä on lupa odottaa paljon. Väsy painoi vielä, mutta korvat tykkäsivät.

Magenta Skycoden tunnelmointi lämpimässä auringonpaisteessa teki hyvää kaikin tavoin. Pains of Being Pure at Heart soitti Stay Aliven, muuta en toivonutkaan. Lykke Lin peruutuksesta kuulin vasta kun keikan olisi pitänyt jo alkaa?!?

Hei! Mis on Janelle?
Kun Janelle Monaen keikka alkoi oli Nokia Blue Tent lähes täyteen ahdettu eikä syyttä. Show oli aikamoinen ja jos Janelle Monae ei ole seuraava supertähti muutan kuuhun. Lavalla nähtiin varmaan parikymmentä henkilöä, rooliasua, hyppimistä, iloa, riemua, huikeaa lahjakkuutta ja uusia visioita. Näin hommat kuuluu hoitaa! Tulevaisuudessa Flow tulee olemaan liian pieni paikka tälle showlle.

Yksi festarin parhaista jutuista oli The Other Sound, jonka päätin säästää raportin viimeiseksi. Veikkaan ettei läheskään jokainen festivaalivieran käynyt Circossa sijainneessa paikassa. Kokeellisempaa musiikkia sisältäneet esitykset olivat kuitenkin itselleni yksi festarin kohokohdista. Avarus oli avartavaa äänimatkailua. Aikaisemmin puffaamani Dolphins Into The Future vei merelle ja tropiikkiin tosin liian lyhyeksi ajaksi. Ilman Lykke Lin peruutusta olisin missannut Fricara Pacchun, joten kiitos Lykke! Fricara toi mieleen Fuck Buttonsin noisen ja elektronisten biittien yhdistelmän, mutta mistään apinoinnista ei ollut kyse.

Fricara Pacchu
Janellen jälkeen oli virhe mennä kurkkaamaan Empire of The Sunia, koska se oli anteeksi nyt vaan täyttä paskaa. Tämänkin ajan olisin voinut käyttää paremmin Barry Andrewsin Discon keikalla. Erittäin erittäin mielenkiintoisen kuuloista settiä sen mitä ehdin kuulla. Poppia ja outoilua samassa paketissa. Homma meni kuulemma "karaokeiluksi".

Yksi parhaista jutuista oli The Other Soundista löytyneet säkkituolityynyt. Olen aina miettinyt, että ei esim. Dolphins Into The Futurea pidä kuunnella seisoen. Ei sitä oikein voi tanssia. Mielummin makaan mukavalla säkkituolilla tuijottaen kattoon tai silmät kiinni.

Kokonaisuutena Flow oli hyvä. Ei pahemmin jonoja ja liikkumatilaa oli suosituimpia keikkoja lukuunottamatta. Paljon erilaisia esiintyjiä ja hyviä keikkoja. Mieleen ei tule oikeastaan mitään negatiivistä. Odottamani Pantha Du Princen päätin skipata fyysisestä voinnista johtuen. Puoli kaksi vain tuntui liian kaukaiselta ajatukselta, että olisin enää jaksanut innostua. Siihen aikaan löysinkin itseni jo peiton alta.

Loppukevynnys (jäniskevennys):

Rusakoiden planeetalla
Onks sul heittää spadduu?
-hä?
Oliks Flowissa?
-joo
Oliks hyvä meininki?
-joo
Paljon liput makso?
-95, 135?, 70 mikä on aika suolanen hinta
Mitä esiintyjii siel oli?
-Kaikenlaisii erilaisii, laaja kattaus, vähän jokaselle jotain. 

6.1.11

El Guincho: Pop Negro (Young Turks)

Pop Negro ilmestyi jo alku syksystä. Odotin levyä ennen sen julkaisua, mutta levyn kuunteleminen venyi lopulta joulun alle. Uudet biisit eivät aiheuttaneet etukäteen aikaisempien kaltaista innostusta ja levyn saamat keskinkertaiset arviot vaikuttivat alitajuisesti. Hyviä levyjä tuli viime vuonna niin paljon, että kaikkia kiinnostavia en ole ehtinyt kuuntelemaan.



Pop Negrolla El Guincho hylkää Alegranza levyltä tutut useista kerroksista kasatut kappaleet ja siirtyy kohti suoraviivaisempaa pop ilmaisua. Siitä myös levyn nimi? Löytyy niitä tasoja silti, vaikka sämplääminen on jätetty vähemmälle. Kappaleisiin on helpompi päästä sisälle, kun vastassa ei ole kasaa layereitä. Toisaalta se syö sitä viehätystä, mikä teki Alegranzasta niin hyvän levyn. Pop Negro on edelleen täynnä tanssittavaa ja trooppista biittiä, ja El Guinchon musiikilla on tapana saada suupielet kääntymään ylöspäin.



Pop Negro on erilainen kuin edeltäjänsä, ja vaikka Alegranzalla on edelleen suurempi paikka sydämmessäni on Pop Negro hyvä levy. Parempi kuin mitä arviot antoivat ymmärtää. Siksi pitäisi aina luottaa enemmän omaan arvostelukykyyn. El Guincho erottuu edelleen kaikesta muusta musiikista (Panda Bear viittaukset voi nyt unohtaa). Espanjan alkeet pysyy joten kuten muistissa tämän tahdissa, kun ei olo enää Serranoita. Parhaiten levy pääsisi oikeuksiinsa El Guincho kotimaassa Espanjassa, tietysti palmujen alla. Voisin ostaa kotiin tekopalmun hmmm... tai kasvattaa jukkaa hmmm...


Kaikki on tietysti nähny jo Bombayn videon, mut onhan se viime vuoden top 3 videoita. Eikä biisissäkään oo vikaa!



EL GUINCHO | Bombay from MGdM | Marc Gómez del Moral on Vimeo.

Edit: Niih jooh levyhän on myös spotidydyssa.

30.6.10

El Video, Los biisei

-Marcos Serrano?
-Somalian merorosvot?
-Piratas De Sudamérica
-Voisihan tuota olla muuallakin kuin Suomessa...kohta



...

Hyvä biisi viikko ollu.

Uutta Best Coastii.

I wish she was my girlfriend
I wish I was her boyfriend

Boyfriend

...

Uutta Wild Nothingii.

Your Rabbit Feet

Niin hyvii.

2.6.10

Sekalaisia

El Guincho aktivoituu vihdoinkin. Syksyllä on luvassa uusi levy Pop Negro. Sitä ennen heinäkuussa Young Turks julkaisee El Guinchon cover Ep:n Piratas De Sudamérica, jolla coveroidaan Etelä-Amerikan perinteisiä lauluja. Ep:itä on myöhemmin luvassa lisää.

El Guincho / Piratas de Sudamerica EP by Young Turks

Best Coast julkaisee debyyttinsä Crazy For You 27. heinäkuuta Mexican Summerilla. Levyn nimi ei sinänsä ole mikään yllätys, koska 3 yleisintä sanaa, joita Bethany käyttää sanoituksissaan, ovat crazy, me, you, mutta ei haittaa!
Best Coast - Wish He Was You by musicmule

Liars

The Overachievers singlen b-puoli Pleasure Is Boss.
Liars - Pleasure Is Boss by MuteUSA
Pitchfork.tv:ssä Liars livenä vankilassa. Maaliskuussa ilmestynyt Sisterworld levy on ollut tämän vuoden vaikeimmin avautuvia ja antoisimpia levyjä. Koko konseptissa riittää pureskeltavaa. Sisterworld ei ole parasta Liarsia, mutta jälleen kerran uutta. Koko levyn keston ajan säilyy jännitys, joka purkautuu vain hetkittäin.  Scarecrows On A Killer Slant on harvoja hetkiä, kun rokataan kunnolla. Tilaa jää herkemmille kappaleille ja oma suosikkini on levyn päättävä Too Much, Too Much, joka jatkaa Liarsin hienojen lopetuskappaleiden sarjaa. Levy on hyvä, mutta Liarsin tasolla se ei yllä mm. Drum's Not Deadin tasolle. Ehkä odotin enemmän hetkiä, jolloin annetaan palaa täysillä, purkauksia joita sitten koskaan ei tulekaan. Hieno levy silti. Jatkan kuuntelemista.

Tänään Vuk ja Owen Pallett Tavastialla.

29.3.10

Viidakossa

Espanjan Panda Bear vaan paranee ajan myötä. Eikö olis jo aika julkasta uutta kaveria Alegranzalle?


EL GUINCHO "Kalise" from dublab on Vimeo.


Vasta pari päivää sitten katoin tän videon ensimmäistä kertaa. MIKS EN KATTONU AIKASEMMIN!?!?! Yks parhaista videoista mitä oon nähny ja tietty biisiki on parhaita biisejä mitä nyt on olemassa. Videon alku on ihan paras. Kato ite niin tiiät.


Animal Collective - Brothersport from wurtz on Vimeo.