Black Twig: Paper Trees (Soliti)

Minulla oli odotuksia Black Twigin debyytin laadun suhteen. Heti ensimmäisten kuunteluiden jälkeen oli aika selvää että ne tulevat täyttymään. Viimeisen kuukauden aikana Paper Trees on ollut vahvassa nousukiidossa yhdeksi kotimaisista lempialbumeistani koskaan ikinä.



Paper Trees on onnistunut debyytti, johon on helppo tarttua. 10 biisiä soljuvat odotuksiani monipuolisemmin. Selvä kehitys parin vuoden takaisesta Swans at Tea ep:stä on havaittavissa. Erityisesti tuotannossa bändi on haukannut aimo palan. Olen lo-fin, särön ym. pörinän ystävä, mutta Black Twig käyttää parempaa tuotantoa hyväkseen tuomalla lisää syvyyttä ja nyasseja jo itsessään hyviin kappaleisiin.

Levy tasapainoilee menevämpien, jumittelevampien ja popimpien kappaleiden välillä. Se alkaa seesteisen melodisesti, muttei tylsästi. Avausbiisi Four Notesissa bändi ikään kuin tarkkailee ympäristöään, kunnes pedaalit painetaan hetkeksi pohjaan ja leijutaan pilvien yläpuolella. Leijunta on kuitenkin nopeasti ohi, mikä saa mielihyväkeskukset vaatimaan lisää herkkua.

Black Twigin vahvuus yhtyeenä on olla samaan aikaan melodinen, rosoinen, lämpimän positiivinen, svengaava... Toisinaan yhtye soittaa kuin ampiainen, mutta on samalla kevyt kuin perhonen. Näen yhtyeen ulosannin vilpittömänä ja luontevana, mikä ilmenee ettei kappaleissa turhaan puristella, vaan bändi luottaa vahvuuksiinsa ja antaa biisien kehittyä rauhassa ilman kiirettä. Paper Treesistä on helppo nauttia heti, mutta se aukenee ajan myötä vielä lisää ja uskon sen myös kestävän kuuntelua tulevaisuudessa.



Omaksi suosikiksi levyltä on noussut luotijunan lailla etenevä päätösraita Antichrist, jonka vastustamaton eteenpäin vievä virta poistaa viimeisetkin estot ja kolikot pajatsosta. Toimii varmasti keikoilla yleisön hyppyyttäjänä!

Black Twig on tehnyt hienon tasapainoisen debyytin, jonka lopullisen arvon määrää tulevaisuus. Levy ei ole vielä mikään mestariteos, mutta en koe mitenkään vääräksi, vaikka tällä levyllä valloitettaisiin pieni pala maailmaa. Suomalaisella musiikilla ei ole hävettävää, vaikka tässä oli vuoden paras kotimainen levy. Toivottavasti tämä seikka saa muut suomalaisartistit yrittämään vielä hitusen kovempaa, koska rima on asetettu entistä korkeammalla.

Death Scene

photo: Johanna Heikkilä

Lake Songissa tiivistyi lähes täydellisessä muodossa kolme asiaa, joista tykkään musiikissa: surina, hyvä poppailu ja metelöinti. Tuore maistiainen tulevalta Paper Trees debyytiltä jättää metelöinnin väliin, mutta poppaa ja surisee niin suoraviivaisesti ettei mehiläinenkään moiseen pysty. Levy-yhtiö Solitin mukaan tätä suoraviivaisempaa materiaalia ei debyytiltä tule löytymään. Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaiseksi Paper Trees muotoutuu ja myhäilen tyytyväisenä, että Black Twig on kotimainen yhtye, jonka livekunnon voi todistaa huomenna Korjaamolla.

 Black Twig : Death Scene by Soliti

Black Twig: Lake Song

Jee, koulusta kotiin ja päivä ei ollut enää niin harmaa, kun huomasin Black Twigin uuden kappaleen Lake Songin ilmestyneen internetin ihmeelliseen maailmaan. Heti ensimmäisellä kuuntelulla se oli selvää: toimii. Kitarat ovat sopivan rätätättää ja kokonaisuus sopivan pop. Uu uu uu huhuilut tuovat hämäriä muistikuvia keikoilta. Eipä tässä paljon muuta. Jos et kuuntele, omapahan on menetyksesi. Black Twig on tällä hetkellä sitä kuuminta hottia.

Soliti julkaisee bändin debyyttialbumin Paper Trees ensi vuoden tammikuussa.

Voi Jeesus Ihmiset!

On maanantai. Kuudennella Linjalla esiintyy Abe Vigoda sekä Black Twig, mutta missä ovat ihmiset? Paikalla oli ehkä noin 30 ihmistä silmämääräisellä havainnoilla. Tässä tarvitaan sitä Jeesusta, jos joku ihmetteli otsikkoa.

Mietin, että miksi näin:

-kaunis, lämmin kesäpäivä/ilta/yö
-maanantai, myönnän että muakin väsytti ja jos kyseessä olisi ollut eri keikka luultavasti olisin jäänyt kotiin
-töitä aamulla, mullakin oli
-koulujen päättäjäisviikonloppu, kai se on ihan hyvä syy
-Tortoise Tavastialla, kai se on suositumpi? Eric Clapton jossain muualla, tuskin samaa kohderyhmää?

En keksi muita syitä enkä viitsi kirjoittaa keikasta mitään muuta kuin, että molemmat oli hyviä. Itelläni tosiaan oli aika maanantai pöhnä eikä mikään keikkafiilis eli siihen nähden varsin mainio tapahtuma. Black Twig soitti paljon uusi biisejä, jotka kuulostivat lupaavilta - pari erittäin hyviltä. Abe soitti mm. karhunaaman ja Skeletonin, uu yeah! Toivon, että Abe viitsii vielä palata maahamme keikkailemaan ja että ihmiset tajuu, että kyseessä on yks maailman parhaista bändeistä.

Black Twig

Photo by Johanna Heikkilä

Black Twig on itselleni melko uusi tuttuvuus, nimenä tuttu, mutta muuten bändi oli jäänyt etäiseksi ennen sunnuntaita. Woodsin lämmitely pesti antoi hyvän tilaisuuden tutustua yhtyeeseen tarkemmin. Päivällä soundcloudasin vähän EP:tä eikä illalla tarvinnut pettyä. Black Twig oli yksi parhaista lämmitelijöistä koskaan.

Keikalla bändi ei tuntunut puristelevan liikaa vaan oli liikkeella sopivan rennolla asenteella, mikä välittyi myös soittajien kasvoilta. Välispiikit olivat vähän sinne päin. Meininki oli sopivan vilpitöntä - kaukana opetellusta poseerauksesta. Bändi tuntui inhimilliseltä ja surisi niin mainiosti ettei lähes jatkuvaa hymyä voinut välttää.

Swans at Tea esikois EP:n neljä kappaletta kulkevat hyvin pitkälti samoja linjoja. Pääosassa ovat söpösti surisevat kitarat, jotka tukevat muuten popin puolelle kallistuvaa svengiä. Ajoittain vähän metelöimään, mikä on aina hauskaa ja tässä tapauksessa tarpeellista.

EP:n kaikki kappaleet ovat hyviä, mutta You are summer wind on suorastaan naurettavan hyvä, kertsissä lähestytään täydellistä surinaa. Kun ehdin jo pettyä, että biisi loppuu liian aikasin, haukataan vähän happea, kerätään biisi kasaan metelin seasta ja avot taas mennään.

Bändi soitti keikalla jonkun verran uusi biisejä, jotka kuulostivat jopa entistä paremmilta. Debyyttilevyä on lupailtu tälle vuodelle ja ainakin meikäläinen odottaa sitä innolla.

Helsingin Äx:ssä on EP:tä myynnissä huokeaan hintaan eli köyhyyskään ei ole tekosyy.

Myspace

Koska maailma on niin hyvä paikka, EP:n löytyy kokonaisuudessa soundcloudista ja tosta alapuolelta.

 Black Twig - Swans et Tea EP by blacktwigmusic

Woods, Black Twig @ Kuudes Linja

Sanonpahan heti alkuun kaikki huonot asiat, jotta niistä päästään eroon. Woods oli liikkeellä kolmihenkisenä, koska basisti on kiertämässä Eurooppa toisen bändinsä The Babiesin kanssa. En tiedä Woodsin yleistä keikkakokoonpanoa, mutta tällä kertaa rumpali vietti suuren osan ajasta kitaran varressa ja rumpuja kuultiin vain kahdessa kappaleessa. Se ei juuri haitannut, mutta se oli ainoa asia mitä jäin kaipaamaan.

Keikan loppuvaiheessa kun Jarvis Taveniere sitten siirtyi rumpujen taakse ja yhtye soitti yhden parhaista biiseistään Twisted Tongue, heräsin hetkeksi keikan aikana vallinneesta onnellisesta pöhöstä vain vajotakseni siihen uudelleen. Onneksi oli sunnuntai, koska keikka muistutti hetkittäin leirinuotio fiilistelyjä hyvässä mielessä. Jeremy Earl keskittyi akustiseen kitaraansa ja lauluun, Jarvis tuki soittoa elektronisen kitaran varressa ja noisesuukapula miehen rooli jäi vähän hämäräksi, mutta hyvältä kuulosti jokatapauksessa. Rumpalin puuttuminen muutti biisejä, jotka toimivat hienosti riisuttuinakin. Ihmisiä oli paikalla puoli salillista, mikä sopi tunnelmaan hyvin. Yhtye ei viljellyt välispiikkejä ja yleisö tyytyi kuuntelemaan rauhallisena.

Materiaalia kuultiin melko tasaisesti yhtyeen uran varrelta. Vanhinta osastoa edusti Keep It On, joka soi päässäni vielä tänä aamuna. Myös uusia kappaleita kuultiin kesäkuussa julkaistavalta Sun&Shade albumilta ja niiden perusteella on levyltä jälleen lupa odottaa paljon. Erityisesti mieltäni lämmittivät yhtyeen ajoittaiset noisehaahuilut, koska vastaanvanlaisia pääsee aivan liian harvoin todistamaan livetilanteessa. Kun haaluilusta lopulta siirryttiin saumattomasti yhtyeen tavaramerkkisoundiin melodiseen folkiin, ääni sisälläni sanoi jee, näin sen pitää mennä.

Olin enemmän kuin tyytyväinen.

Lämmittelijä Black Twig oli sen verran hyvä, että perästä kuuluu täällä tulevina päivinä.