Nopea ja sekava katsaus otsikon festareihin, joista lienee sanottu monissa paikoissa jo aika paljon, joten itse sanon vain jotain vähän, koska en saa nyt muutakaan aikaan tällä hetkellä aikaan. Ainoa asia joka soi päässä on St. Vincentin Pop Group versiointi She is Beyond Good and Evil - ne kitarariffit ja se energia, hui!
St. Vincentin keikka oli itselleni Flow:n odotetuin ja koko viikonlopun sitä saikin odotella. Björk kiinnosti ilmiönä, mutta ei sitä kauan jaksanut katsoa, kun mieli vaelsi jo St. Vincentin luo. Keikka alkoi rauhallisemmissa tunnelmissa ja alkoi nousta parasta ikinä kategoriaan vasta Annien kertoessa Alaska tarinan ja Northern Lightsin pärähtäessä soimaan. Sen jälkeen taisi tulla yllä mainittu tajuton Pop Group cover, Krokodilin stagedaivaus, jonka aikana meinasin taas vaihteeksi tuhota silmälasini. En tiedä oliko bändi varautunut encoreen ja hetken sitä sai huutaa, mutta Your Lips are Red oli siihen paikkaan edelleen parastaikinä kategoriaa.
Sitten toiseen parastaikinä keikkaan. Ty Segalliin Kuudennessa aistissa = MURHAA koko keikka. Tajuton sauna ja lenkillä ei tarvinnut käydä viikkoon niin kuin olisin muutenkaan jaksanut. Muutoin aistissa Shabazz Palacen bassot ja meininki oli aika hyvä ja kirjaimellisesti kuuma. Black Twig oli perus hyvä, aikaisemmin tosin ollut parempikin. Veronica Falls ja Black Lizard aika jees. Veronica olisi kyllä pitänyt nähdä klubilla. Aisti oli tervetullut uutuus mitä pieniä lapsen tauteja oli havaittavissa ja tungos oli välillä aikamoinen.
Ja jälleen takaisin Flow:n kimppuun. Päälavan keikkoja ei tullut seurattua Feistiä ja Björkiä lukuunottamatta, mutta niistäkään oli hirveän vaikea saada otetta. Se olisi luultavasti vaatinut lavan edessä oleilua. Keskimäärin Circon Other Sound oli parasta flowssa. Täysin tuntemattomia bändejä itselle, jotka räjäyttävät tajunnan enemmän tai vähemmän, kuten Motelli Skronkle, nukkumisrauhan tanssiksi muuttanut Orchestra of Spheres ja Jarse. Mistä näitä bändejä oikein tulee ja miksei niistä puhuta enemmän? Päälava on täynnä isoja pettymyksiä ja kaikki kiinnostava hautautuu luoliin.
Nicolas Jaar yllätty positiivisesti ja oli lauantain paras, vaikka miehen tuotanto on itselle vielä aika vierasta. Yleisöä ei kosiskeltu, välillä leijuttiin kivasti ja sitten tuli vähän biittiä ja juuri kun jengi alkoi tanssia bändi veti hanat kiinni. Chromatics oli hyvä, vaikka myös Sleep Over olisi myös saattanut olla, mutta elämä on valintoja täynnä. Friends aika huono. Kai ne soitti lopulta I'm His Girlin, mutta en jaksanut odottaa niin kauaa. Awesome Tapes from Africa oli virkistävä lauantain aloitus, Oneohtrix Point Never hyvä, kuten myös Sun Araw, jonka setissä parasta oli Talking Heads coverointi.
Siinä kai se. Flow on siitä mainio festari, että siellä on myös paljon hyviä tuntemattomia bändejä kaiken ison hypeindien keskellä, joka ei kuitenkaan jaksa sytyttää. Alue toimi melkein erinomaisesti ja paljon paremmin kuin viime vuonna. Ruoka oli hyvää ja välillä mietin ettei mulla oo mitään asiaa muotiblogeihin. Nyt tällä hetkellä mietin miten saan St. Vincentin eroamaan miehestään tai milloin voin nähdä hänet uudestaan. Sitä varten pitää rakentaa iso MARRY ME kyltti. Ihmettelin ettei kellään tainnut olla sellaista mukana tai sitten ne jäivät portille.
