Oshin

Helisevän kaunis, voimakas, intensiivinen, täynnä elämää ja elämänhalua sekä angstia muun muassa tätä kaikkea on DIIV:n debyyttilevy Oshin. Kirjoittaessani ensi kertaa Divestä (bändin nimi muuttunut) en ollut vielä täysin vakuuttunut kuulemastani ja uumoilin debyyttialbumin kertovan enemmän sitten joskus. Nopeasti kasaan saatu debyytti lunastaa kovat odotukset ja on selkeästi parhaita tänä vuonna julkaistuja levyjä. Jos tykkäät kitaramusiikista, on Oshin lähes pakollista kuunneltavaa. Ainoastaan biisien sekaan kauitetut vokaalit saattavat karkoittaa kuulijoita, jotka haluavat musiikkinsa selkeänä.

DIIV:n soundi on jotenkin todella tutun kuuloinen, mutta silti tuore ja ajaton. Palapelin palasia lainaillaan vähän sieltä täältä, mutta lopputulos kuulostaa täysin omalta. Levy on ollut nyt viikon streamattavissa ja muutaman kerran olen sen ehtinyt kuuntelemaan, mutta jo ensi kerta vakuutti sen erinomaisuudesta. Vanhat tutut suosikit Human ja Sometime ovat saaneet uusia sävyjä bändidynamiikan myötä. Muutenkin loistavia biisejä laskiessa alkavat sormet loppua kesken Past Lives, How Long Have You Known?, Wait... Koko levy soljuu helposti läpi neljänkymmenen minuutin kestonsa ja sen uudelleen soittaminen on melkein vielä helpompaa.

Ajoittain Oshin on kuin hyppy hyppytornista veteen, lentämisen tunne ilmassa, tiedostamaton isku veteen, suloinen sekamelska pinnan alla sekä veden pinnan halkova jälki euforia. Parhaimmillaan se liikkuu yhtä kevyesti ja näyttävästi kuin surfari aalloilla, vaikka ei olekaan surffimusiikkia. Hetkien ajaksi se pysähtyy tuijottamaan tähtiä kirkkaalla öisellä meritaivaalla. Se murtautuu sisuskalujen läpi helposti, saa paskan tuntumaan paremmalta, hyvät asiat vielä paremmilta, saa auringon paistamaan neljänseinän sisään ja ilman virtaamaan vapaammin.

Oshin on hyvin todennäköisesti yksi parhaista levyistä tänä vuonna ja ykköskandidaatti vuoden 2012 kesäalbumiksi. Virallisesti se julkaistaan huomenna. Streamaus onnistuu vielä hypemasiinan kautta. Suosittelen.



Bonarina viime vuonna kuvattu live. Biiseinä Sometime, Wait, Doused ja (Druun) + haastattelu.

Soudan huopaan saalista perkaan

Sateisen sunnuntain kunniaksi ja vastenmielisten lomakkeiden vastapainoksi käytän hetken ajastani ruotimalla viime aikojen saalista. Mitä mahtaakaan katiskasta löytyä? Siikaa, kuhaa vai kenties valmiiksi paistettuja muikkuja? Noh, se selviää seuraavasta rivistä alkaen. Uudet perunat eikun kiehumaan.



Dirty Projectors palaa ensi kuussa uudella Swing Lo Magellan levyllä. Molemmat levyltä ennakkoon irrotetut kappaleet ovat erinomaisia, mutteivat mitään yliluonnollista kamaa. Bändi alkaa olla kehityskaarensa siinä vaiheessa, jossa alkuaikojen kokeilut ja aina vaan uudet kokeilut ovat pikku hiljaa muodostamassa vain bändille itselleen ominaisen soundin, jota yhä perinteisemmäksi muuttuva laulunkirjoitus tukee erinomaisesti. Kaikkien experimentaalihörhöjen ei kuitenkaan kannata vielä huolestua, koska ei tämä vielä Bob Dylania ole. Pidän Dance for You:n sopivan raa'asta tuotantotyylistä eritoten vokaaleiden suhteen. Muutenkin mukana on paljon korvaa ja lonkkaluita miellyttäviä elementtejä, jotka mätsäävät vallitsevan vuoden ajan kanssa hyvin. Swing Lo Magellan tarjoaa taatusti paljon ruodittavaa ennenkuin varsinaiseen lihaan pääsee käsiksi kyllääksi tulemisesta puhumattakaan. Juuri nyt eniten kiinnostaa kuitenkin se mikä levyn kannessa olevan miekkosen osuus on levyllä.



Blaa blaa blaa, hopparii et saa must vielä tekemälläkään, mutta tää hoppi meininki alkaa maistumaan koko ajan paremmalta mun sisällä. Ensimmäinen reaktio tähän videoon + biisiin oli LEVEE HYMY. Tää pikkukundi on sanalla sanoen huikee! Taatusti yks vuoden parhaita videoita ja biisiäkin on yhtä helppo luukuttaa repeatillä kuin ahtaa paistettuja muikkuja naapaan. Ilmeisesti tässä sämplätään vielä Gorillazia?



Nimi muuttu. Nyt se on Diiv, minkä ehkä kaikki tietää jo, koska hype kasvaa ja kasvaa. En anna sen haitata, koska parin viikon päästä debyyttilevy Oshin saattaa hyvin olla vuoden parhaita. Tätä se hype juuri on, mutta joskus se on välttämätöntä. How Long Have You Known? video näyttää mistä ainesosista Diiv muodostaa soundinsa. Ei yksiselittäistä, mutta perinteistä, melko tuttua jopa, mutta silti niin uutta ja toimivaa. Doused voi hyvin olla tämän vuoden kahen kilon siika.