Kahden vuoden takainen Two Dancers levy pääsi yllättämään ennakoluuloisen ihmisen täydellisellä ennakkoluulottumuudellaan. Tämä osui juuri siihen saumaan kun aloin kallistumaan kohti ajatusta, että Englantilainen indierock on geneeristä ja tylsää. Wild Beasts kun on kaikkea muuta kuin tylsää ja tunteetonta nuorien poikien egon pönkitystä. Sikäli on melkein naurettavaa miten munattomilta Wild Beasts saa monet kollegoistaan näyttämään. Sama linja jatkuu uudella Smother levyllä.
Bändin musiikki leikittelevän kevyttä ja musikaalista olematta silti huttua. Smother ei ole vaikea levy omaksua, mutta siitä löytyy paljon syvyytta ja tarttumapintaa sitä etsivälle. Se on edeltäjäänsä rauhallisempi ja musiikillisesti skaala on entistä leveämpi. Tutustuessani bändiin toisen vokalistin Hayden Thorpen persoonallinen falsetti vaati pientä totuttelua, mutta nykyään tykkään siitä sitä enemmän mitä enemmän sitä kuuntelen. Thorpen äänessä on teatraalista voimaa ja herkkyyttä - usein lähes samaa aikaa. Bändin basisti ja toinen vokalisti Thom Fleming ei jää paljoa jälkeen ja varsinkin herrojen yhdessä suorittamat harmoniat ovat todellista herkkua korville. Vokaalit eivät ole enää yhtä kreisejä kuin Two Dancersillä, mutta edelleen erittäin nautittavia.
Herkulliset rytmit ovat yksi bändin vahvimmista aseista, vaikka niitä onkin tällä kertaa riisuttu. Mukana on edelleen polveilevia rumpukomppeja, jotka toistuessaan muodostavat ikään kuin looppeja. Soitanta on hienovaraista ja oikein käytetyillä pienillä elementeillä saadaan paljon aikaan. Avara elekronisen musiikin tilantunnusta muistuttava äänimaailma ei tukehduta kuuntelijaa, vaan viettelee joka kuuntelulla lisää. Levyn avaava Lion's Share on pikku hiljaa noussut suosikiksi. Loop The Loop iski heti ja vieläkin kovaa. Burning paljasti itsestään täysin uusia puolia huolellisella kuuntelulla hyvästä äänilähteestä ja muistuttaa miksi äänentoistoon kannattaa panostaa.
On vaikeaa olla puolueeton näin hyvän bändin edessä. Tiivistetysti Wild Beasts on muodostumassa yhdeksi suosikki bändeistäni ja Smother hyvä levy, jolla Wild Beasts astuu jälleen askeleen eteenpäin urallaan. On sääli, jos tämä levy ei nosta yhtyeen suosiota seuraavalle tasolle. Levyltä ei varsinaisesti löydy We Still Got The Taste Dancin' Our Tonguesin kaltaisia täydellisiä singlejä, mikä syö mahdollisuuksia miellyttää massoja. Mutta Wild Beasts ei olekaan olemassa miellyttääkseen ketään, ja niitä hedelmiä kerätään nyt ja tulevaisuudessa vielä lisää.
